- Kalervonkatu 7 a 6, 40100 Jyväskylä, Finland
Jan Kunnas
KTH Royal Institute of Technology, ABE, Post-Doc
- Economics, Climate Change, Environmental Studies, Economic History, Environmental Economics, Energy, and 46 moreEnvironmental History, Interdisciplinarity, Ecological Economics, History of Technology, Climate change policy, Air Quality, Wilderness (Environment), Nordic History, Ecological Justice, Fire History, Energy history, History, Renewable Energy, European History, History of Science and Technology, Renewable energy resources, 19th Century (History), Agricultural History, Green Economy & Green Jobs Perspectives, History Of Technology (Technology), 20th century (History), International Environmental Politics, Finland, Climate Change and Philosophy, Finnish History, Scotland, Ethics of Geoengineering, Ecological Debt, John Rawls, Developing Countries, Anthropometric history, Agrarian History, History of climate studies, Economic Growth, Sustainable Development, Genuine Savings, Green Growth, International Energy Security, Energy Policy, Environmental Philosophy, Environmental Ethics, Environmental Justice, Technology transfer, Environmental Sustainability, Talaskangas, and Luonto-Liittoedit
- I have PhD in History & Civilization from the European University Institute in Florence, Italy. I have done extensiv... moreI have PhD in History & Civilization from the European University Institute in Florence, Italy. I have done extensive research on Finland’s transition from a solar based energy system to a fossil fuel based one, and the environmental consequences of this transition.
Currently looking for funding & jobs in the academia. Previously, studying the development of forest laws in Finland and Sweden and their execution in the Arctic, Finland's last famine in the 1860s, and in a project that combined insights from economics & history to conduct long-run tests of the predictive power of indicators of sustainable development.edit
This article provides a summary of my Doctoral thesis, the subject of which was Finland's transition from a wood based energy system to a fossil fuel based one, and the environmental consequences of this transition. The period under... more
This article provides a summary of my Doctoral thesis, the subject of which was Finland's transition from a wood based energy system to a fossil fuel based one, and the environmental consequences of this transition. The period under examination was from the beginning of the 19th century to the present, covering Finland’s transition from a proto-industrial agricultural society to a “post-industrial” society. Along the way, I show how historical methods can be used to test economic theory, adding two new explanations for the existence of an Environmental Kuznets curve; and the usefulness of quantitative methods in historical research, showing that burning cultivation of peatlands was by far the greatest source of carbon dioxide in Finland in the nineteenth century and early twentieth century. Finally, I argue that proper environmental standards and conservation comprise a necessary condition for economic growth in the long run.
Research Interests:
This paper examines whether the Anthropocene can be a helpful metaphor for holistic understandings of human impacts on the Earth. I argue that for this, splitting the Anthropocene into several consecutive stages would be helpful, and... more
This paper examines whether the Anthropocene can be a helpful metaphor for holistic understandings of human impacts on the Earth. I argue that for this, splitting the Anthropocene into several consecutive stages would be helpful, and suggest a multistage Anthropocene: the
early Anthropocene, the first acceleration phase, the post-1950 Great Acceleration, and finally the good or the bad anthropocene depending on whether humans take decisive action in time that ensures us staying within planetary boundaries.
This reframing uses the power of storytelling by presenting a multifaceted picture of human agency in the Anthropocene, provides a deep framing that is positive and supports action, and provides clear signals on the direction in which we are moving. It puts humans back in their rightful place on Earth – as one of many species, although with large power for the good or the bad, and the responsibilities this brings.
early Anthropocene, the first acceleration phase, the post-1950 Great Acceleration, and finally the good or the bad anthropocene depending on whether humans take decisive action in time that ensures us staying within planetary boundaries.
This reframing uses the power of storytelling by presenting a multifaceted picture of human agency in the Anthropocene, provides a deep framing that is positive and supports action, and provides clear signals on the direction in which we are moving. It puts humans back in their rightful place on Earth – as one of many species, although with large power for the good or the bad, and the responsibilities this brings.
Research Interests:
Human capital can be defined as the knowledge, skills, competencies and attributes embodied in individuals that facilitate the creation of personal, social and economic well-being. It is arguably one of the most important determinants of... more
Human capital can be defined as the knowledge, skills, competencies and attributes embodied in individuals that facilitate the creation of personal, social and economic well-being. It is arguably one of the most important determinants of economic growth. In general, human capital has been calculated with two different approaches: (1) retrospective method through the expenditures on education, (2) prospective through the discounted sum of the wages it would receive over the expected number of remaining working years. In this paper we use the prospective method to calculate human capital in the UK from the mid-eighteenth century to the present, providing the by far longest estimate for human capital for any country. To overcome the problems related to the scarcity of historical data, we developed a method which is able to make the most efficient use of the scarce data available for the eighteenth and nineteenth centuries. Our calculations show a 112-fold increase of human capital, and a 13-fold increase of human capital per worker and per capita from 1760 to 2009. Using cumulative schooling expenditures from 1833 to 2000, we examine whether increased spending on schooling explains this phenomenal growth in human capital.
Research Interests:
Published in in Ahmed Ibrahim Abushouk and Mahjoob Zweiri (eds.) Interdisciplinarity in World History: Continuity and Change, Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing, 6/2016. This chapter is a call for greater reciprocity in... more
Published in in Ahmed Ibrahim Abushouk and Mahjoob Zweiri (eds.) Interdisciplinarity in World History: Continuity and Change, Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing, 6/2016.
This chapter is a call for greater reciprocity in interdisciplinary research. I will show how a larger mutuality between economics and economic history could benefit both disciplines, something understood already by Ibn Khaldun (1332—1406), who was both a historian and an economist. I hope though to ignite a discussion for lanes in both directions in all interdisciplinary research. My starting point will be the revolution in economic history that the 1960s brought among other things. The revolution was the use of the theoretical and statistical tools of modern economics on the historical past. R. M. Hartwell though argues that this new economic history was actually a return to the economic history of the pre-1914 era, characterized as well by a close relationship with economics. The difference being that in the pre-1914 era the direction of influences was mainly going from economic history to economics, while in the post 1950s era the direction of this one-way street was from economics to economic history. D. N. McCloskey lamented already in 1976 that, “the new historical economist has neglected the task of persuading the others of the worth of history in economics”. Thirty years or so later, in the midst of yet another financial crisis, this suggestion is still pitifully relevant. I will show with a few examples, that there are indeed lanes in both directions; from history to economics and from economics to history. Historical methods can be used to test economic theories, and economic methods can be applied to test historical questions.
This chapter is a call for greater reciprocity in interdisciplinary research. I will show how a larger mutuality between economics and economic history could benefit both disciplines, something understood already by Ibn Khaldun (1332—1406), who was both a historian and an economist. I hope though to ignite a discussion for lanes in both directions in all interdisciplinary research. My starting point will be the revolution in economic history that the 1960s brought among other things. The revolution was the use of the theoretical and statistical tools of modern economics on the historical past. R. M. Hartwell though argues that this new economic history was actually a return to the economic history of the pre-1914 era, characterized as well by a close relationship with economics. The difference being that in the pre-1914 era the direction of influences was mainly going from economic history to economics, while in the post 1950s era the direction of this one-way street was from economics to economic history. D. N. McCloskey lamented already in 1976 that, “the new historical economist has neglected the task of persuading the others of the worth of history in economics”. Thirty years or so later, in the midst of yet another financial crisis, this suggestion is still pitifully relevant. I will show with a few examples, that there are indeed lanes in both directions; from history to economics and from economics to history. Historical methods can be used to test economic theories, and economic methods can be applied to test historical questions.
Research Interests:
Environmental history is often described as an offspring of the environmental movement in the Western countries in the 1960s and 1970s. Alfred W. Crosby, however, lists several beginnings of environmental history in America from the 1920s... more
Environmental history is often described as an offspring of the environmental movement in the Western countries in the 1960s and 1970s. Alfred W. Crosby, however, lists several beginnings of environmental history in America from the 1920s and onwards “before it was finally well launched”. I argue, taking an analogy from natural sciences, that the search for a single point of creation, a.k.a. creationism, should be abandoned in favor of an evolutionary path towards present-day environmental history.
Finding a unique point of creation would also require an unambiguous definition of environmental history. There seems, however, to be at least as many definitions of environmental history as there are scholars trying to define it. One common feature of environmental history can though be found, the prevailing belief that we can learn from history."
Finding a unique point of creation would also require an unambiguous definition of environmental history. There seems, however, to be at least as many definitions of environmental history as there are scholars trying to define it. One common feature of environmental history can though be found, the prevailing belief that we can learn from history."
Research Interests:
Global warming refers to the observed or projected increase in the Earth's global surface temperature.
Research Interests:
Estimates of Britain’s comprehensive wealth are reported for the period 1760–2000. They include measures of produced, natural, and human capital, and illustrate the changing composition of Britain’s assets over this time period. We show... more
Estimates of Britain’s comprehensive wealth are reported for the period 1760–2000. They include measures of produced, natural, and human capital, and illustrate the changing composition of Britain’s assets over this time period. We show how genuine savings, GS (a year-on-year measure of the change in total capital and a claimed indicator of sustainable development) has evolved over time. Changes in total wealth are compared to alternative, investment-based measures of GS, including variants augmented with the value of exogenous technology. Additionally, the possible effects of population change on wealth, and the implications of including carbon-dioxide emissions in natural capital are considered.
Research Interests:
Genuine Savings has emerged as a widely-used indicator of sustainable development. In this paper, we use long-term data stretching back to 1870 to undertake empirical tests of the relationship between Genuine Savings (GS) and future... more
Genuine Savings has emerged as a widely-used indicator of sustainable development. In this paper, we use long-term data stretching back to 1870 to undertake empirical tests of the
relationship between Genuine Savings (GS) and future well-being for three countries: Britain, the USA and Germany. Our tests are based on an underlying theoretical relationship between GS and changes in the present value of future consumption. Based on both single country and panel results, we find evidence supporting the existence of a cointegrating (long run equilibrium) relationship between GS and future well-being, and fail to reject the basic
theoretical result on the relationship between these two macroeconomic variables. This provides some support for the GS measure of weak sustainability. We also show the effects of modelling shocks, such as World War Two and the Great Depression.
relationship between Genuine Savings (GS) and future well-being for three countries: Britain, the USA and Germany. Our tests are based on an underlying theoretical relationship between GS and changes in the present value of future consumption. Based on both single country and panel results, we find evidence supporting the existence of a cointegrating (long run equilibrium) relationship between GS and future well-being, and fail to reject the basic
theoretical result on the relationship between these two macroeconomic variables. This provides some support for the GS measure of weak sustainability. We also show the effects of modelling shocks, such as World War Two and the Great Depression.
Research Interests:
From Introduction: Finnish and Swedish farmers modified their agricultural technological packages to cope with environmental challeges, as detailed by Jan Kunnas... Technologies used to modify living conditions of the North often... more
From Introduction:
Finnish and Swedish farmers modified their agricultural technological packages to cope with environmental challeges, as detailed by Jan Kunnas...
Technologies used to modify living conditions of the North often had migrated from elsewhere, as we see in ...the transferred slash-and-burn and peatland cultivation agricultural techniques in the Gulf of Bothnia region. But when these technologies were employed, the environments they created were uniquely local, with social and economic consequences for local inhabitants.
Finnish and Swedish farmers modified their agricultural technological packages to cope with environmental challeges, as detailed by Jan Kunnas...
Technologies used to modify living conditions of the North often had migrated from elsewhere, as we see in ...the transferred slash-and-burn and peatland cultivation agricultural techniques in the Gulf of Bothnia region. But when these technologies were employed, the environments they created were uniquely local, with social and economic consequences for local inhabitants.
Research Interests:
Considering the stalemate in climate negotiations since the Copenhagen climate conference in 2009, it is not likely that the global community can make a joint decision to step forward. Someone has to take the first step – showing the... more
Considering the stalemate in climate negotiations since the Copenhagen climate conference in 2009, it is not likely that the global community can make a joint decision to step forward. Someone has to take the first step – showing the example.
Research Interests:
The only sound global policy regarding climate change is to act now based on the evidence we have. The further we delay mitigation, the more warming we commit our planet to, making it much harder to adapt. The longer we wait for action,... more
The only sound global policy regarding climate change is to act now based on the evidence we have. The further we delay mitigation, the more warming we commit our planet to, making it much harder to adapt. The longer we wait for action, the larger the humanitarian and economic costs of climate change will be.
Research Interests:
This article test, whether John Rawls´ Theory of Justice is still relevant in a warming climate. The starting point is Finland, which is assumed as a useful example, as many social indicators suggest that Finland is close to Rawlsian... more
This article test, whether John Rawls´ Theory of Justice is still relevant in a warming climate. The starting point is Finland, which is assumed as a useful example, as many social indicators suggest that Finland is close to Rawlsian egalitarian standards
of distributive justice. The theory is brought to the globalized world of 21st century, by widening the perspective from the original society level to a global level. It can be argued that economic growth in developed countries benefits people in developing countries, as we can afford to give more development aid. I argue, however, that this has not been large enough to compensate for it’s the negative side effects, most notably that of a warming climate. Furthermore, the costs of current carbon-fueled economic growth favouring present generations in the developed countries will mainly be paid by future generations of the poor in developing countries.
of distributive justice. The theory is brought to the globalized world of 21st century, by widening the perspective from the original society level to a global level. It can be argued that economic growth in developed countries benefits people in developing countries, as we can afford to give more development aid. I argue, however, that this has not been large enough to compensate for it’s the negative side effects, most notably that of a warming climate. Furthermore, the costs of current carbon-fueled economic growth favouring present generations in the developed countries will mainly be paid by future generations of the poor in developing countries.
Research Interests:
This paper reports the first long-run test of how Genuine Savings (also called comprehensive investment or adjusted net savings) predicts future well-being. The theory of weak sustainability suggests that a country with a positive level... more
This paper reports the first long-run test of how Genuine Savings (also called comprehensive investment or adjusted net savings) predicts future well-being. The theory of weak sustainability suggests that a country with a positive level of Genuine Savings (GS) should experience non-declining future utility. Despite the widespread uptake of GS, previous tests of its predictive power are for short time intervals. We assemble data for British capital back to 1750, and construct several net investment measures which are used to predict two alternative measures of future well-being: future consumption per capita and real wages. An allowance for a “value of time” due to technological progress is also included. Our results show that GS-type measures can predict changes in future well-being reasonably well over 50 or 100 years into the future.
Also available from: http://www.cbe.anu.edu.au/media/2452505/wp_201207_oxley.pdf
Also available from: http://www.cbe.anu.edu.au/media/2452505/wp_201207_oxley.pdf
Research Interests:
This paper develops further a proposal to split continued climate negotiations into two separate blocks. The first block deals with historical emissions of greenhouse gases, including a mutual debt cancellation: the accumulated carbon... more
This paper develops further a proposal to split continued climate negotiations into two separate blocks. The first block deals with historical emissions of greenhouse gases, including a mutual debt cancellation: the accumulated carbon debts of developed countries up to a cut-off year would be swapped for conventional monetary debts of developing countries. The second block deals with future emissions and how to finance adaption to climate change. Following the “polluter pays” principle, the funds should be collected in proportion to the responsibility for climate change and redistributed in proportion to the needs for adaption and management of climate-related risks. A system based on separate blocks ensures large flexibility. For example, the system of fund collection after the cut-off point could be taken from Oliver Tickell’s “Kyoto2”proposal, which puts forward a system for levying climate funds via fossil-fuel production permits. Peter Illig again provides a reminder of the important concepts of direct access, intended to establish a clearly defined and transparent system for delivering financial resources as close to the targeted impact as possible, and also highlighting the distinction between compensation and development aid. Finally, some incentives to join the proposed scheme are suggested.
Research Interests:
In this paper, I bring forth a proposal on how to proceed with the Climate Negotiations after the meager results of the United Nations Climate Change Conference in December 2009 in Copenhagen. I argue that splitting continued negotiations... more
In this paper, I bring forth a proposal on how to proceed with the Climate Negotiations after the meager results of the United Nations Climate Change Conference in December 2009 in Copenhagen. I argue that splitting continued negotiations into two separate blocks could both save time and make it more likely to ultimately reach a comprehensive treaty in Mexico City in December 2010.
The first block would deal with historical emissions of greenhouse gases including a mutual debt cancellation: developed countries carbon debts vs. developing countries conventional monetary debts.
The second block would deal with future emissions and how to finance adaption to climate change. Following the polluter pays –principle, I argue that the funds should be collected
in proportion to the responsibility for proceeding climate change and redistributed in proportion to the needs for adaption.
The first block would deal with historical emissions of greenhouse gases including a mutual debt cancellation: developed countries carbon debts vs. developing countries conventional monetary debts.
The second block would deal with future emissions and how to finance adaption to climate change. Following the polluter pays –principle, I argue that the funds should be collected
in proportion to the responsibility for proceeding climate change and redistributed in proportion to the needs for adaption.
Research Interests:
According to the controversial “environmental Kuznets curve” –hypothesis (EKC), some pollution would follow an inverted U-curve related to incomes, increasing at low income levels and decreasing at high income levels. Mohan Munasinghe... more
According to the controversial “environmental Kuznets curve” –hypothesis (EKC), some pollution would follow an inverted U-curve related to incomes, increasing at low income levels and decreasing at high income levels. Mohan Munasinghe argues (in a gerschenkronian way): “that developing countries could learn from past experiences of the industrialized world by adopting measures which would permit them to ´tunnel´ through the EKC, providing a possibility to avoid the most serious damage to the environment by avoiding the peak before a downturn of the emissions...” In our presentation, which is based on a comparison of Denmark’s, Finland’s, Sweden’s and Switzerland’s carbon dioxide emissions; we will examine China´s possibility to tunnel through its emissions of carbon dioxide.
Research Interests:
This chapter examines the linkage between per-capita GDP and sulphur dioxide emissions for one single country, in this case Finland. The narrow focus together with a combination of an historical and economical approach enables us to cut... more
This chapter examines the linkage between per-capita GDP and sulphur dioxide emissions for one single country, in this case Finland. The narrow focus together with a combination of an historical and economical approach enables us to cut deeper into the controversial environmental Kuznets curve hypothesis. We found the main reasons for a downturn in sulphur emissions to be: technological development and anxiety about possible related environmental damage and economic costs. The role of economic growth in creating a downturn was perceived to be small or non-existent. We claim that the causal connection goes in an opposite direction: proper environmental standards and conservation comprise a necessary condition for economic growth in the long run.
Research Interests:
Based on a comparison of the carbon dioxide emissions of three EU member states and Switzerland for the period 1870 to 2003, we show that for cumulative pollutants focusing on yearly emissions is utterly misleading. Furthermore, we... more
Based on a comparison of the carbon dioxide emissions of three EU member states and Switzerland for the period 1870 to 2003, we show that for cumulative pollutants focusing on yearly emissions is utterly misleading.
Furthermore, we are presenting a critical appraisal of Mohan Munsinghe´s argument, that developing countries could learn from past experiences of the industrialized world by adopting measures which would permit them to ´tunnel´ through the emission peaks that present day developed countries have had before a downturn of emissions. As all industrialized countries are emitting carbon dioxide in quantities well beyond their fair share of a sustainable global emissions level, there are no examples for developing countries to follow.
Unilateral measures to curb climate change could provide an example for latecomers to follow, allowing them to tunnel through the peak emissions. Thus, our paper supports unilateral cuts in greenhouse gases, such as those agreed during the Spring Council meeting of EU heads of government in March 2007.
Furthermore, we are presenting a critical appraisal of Mohan Munsinghe´s argument, that developing countries could learn from past experiences of the industrialized world by adopting measures which would permit them to ´tunnel´ through the emission peaks that present day developed countries have had before a downturn of emissions. As all industrialized countries are emitting carbon dioxide in quantities well beyond their fair share of a sustainable global emissions level, there are no examples for developing countries to follow.
Unilateral measures to curb climate change could provide an example for latecomers to follow, allowing them to tunnel through the peak emissions. Thus, our paper supports unilateral cuts in greenhouse gases, such as those agreed during the Spring Council meeting of EU heads of government in March 2007.
Research Interests:
"The article tests a hypothesis claiming that the gaseous emissions of energy production follow an inverted U-curve related to income. The hypothesis is known as the ‘environmental Kuznets curve’ (EKC). The tested data contain Finnish... more
"The article tests a hypothesis claiming that the gaseous emissions of energy
production follow an inverted U-curve related to income. The hypothesis is
known as the ‘environmental Kuznets curve’ (EKC). The tested data contain
Finnish emissions in the period 1800-2003 using newly constructed emission
series. Although the carbon dioxide emissions from Finnish energy production
increased at the beginning of the period under study according to the EKC
hypothesis, a steady decline of these emissions at high income levels could
not be found. We find a genuine support for the EKC hypothesis only for
sulphur dioxide emissions and, with some reservations, also for nitrogen
oxides.
Finally we bring up some problems related to the interpretation of the EKC.
First, an inverted U-shape may be found in some cases, but the vital question
is: which part of the curve are we in at this particular moment? If there is a long
way up to the turning point, economic growth will cause environmental
damage for a considerable period of time. Second, it is questionable whether
economic growth has an automatic tendency to diminish environmental
damage at high-income levels. A limitation of the reduced-form approach
used is that it is unclear why the estimated relationship between pollution and
income exists. Finally we question whether the severity of environmental
degradation might itself create a turning point for the emissions."
production follow an inverted U-curve related to income. The hypothesis is
known as the ‘environmental Kuznets curve’ (EKC). The tested data contain
Finnish emissions in the period 1800-2003 using newly constructed emission
series. Although the carbon dioxide emissions from Finnish energy production
increased at the beginning of the period under study according to the EKC
hypothesis, a steady decline of these emissions at high income levels could
not be found. We find a genuine support for the EKC hypothesis only for
sulphur dioxide emissions and, with some reservations, also for nitrogen
oxides.
Finally we bring up some problems related to the interpretation of the EKC.
First, an inverted U-shape may be found in some cases, but the vital question
is: which part of the curve are we in at this particular moment? If there is a long
way up to the turning point, economic growth will cause environmental
damage for a considerable period of time. Second, it is questionable whether
economic growth has an automatic tendency to diminish environmental
damage at high-income levels. A limitation of the reduced-form approach
used is that it is unclear why the estimated relationship between pollution and
income exists. Finally we question whether the severity of environmental
degradation might itself create a turning point for the emissions."
Research Interests:
"Quantitative calculations on the use of natural resources provide valuable tools, which can give new insights to old questions and rise new ones. In this article, I compare the wood consumption in the production of potash, saltpeter... more
"Quantitative calculations on the use of natural resources provide valuable tools, which can
give new insights to old questions and rise new ones. In this article, I compare the wood
consumption in the production of potash, saltpeter and pine wood tar in 19th century
Finland. My calculations shows that in the 19th century the cumulative wood
consumption in the production of potash might have been higher or at least on the same
level as in the production of tar, while the production of saltpeter consumed only a
fraction. In the 1830s their combined wood consumption reached the level of slash-andburn
cultivation.
"
give new insights to old questions and rise new ones. In this article, I compare the wood
consumption in the production of potash, saltpeter and pine wood tar in 19th century
Finland. My calculations shows that in the 19th century the cumulative wood
consumption in the production of potash might have been higher or at least on the same
level as in the production of tar, while the production of saltpeter consumed only a
fraction. In the 1830s their combined wood consumption reached the level of slash-andburn
cultivation.
"
Research Interests:
In historical research about fire-clearance husbandry in Finland the focus has been on burning of forests, while swamps and other peatlands have been neglected. I claim that this neglect is not acceptable. According to my calculations,... more
In historical research about fire-clearance husbandry in Finland the focus has been on burning of forests, while swamps and other peatlands have been neglected. I claim that this neglect is not acceptable. According to my calculations,
the amount of biomass measured by energy value burned on peatlands surpassed the amount burned in slash-and-burn cultivation after the mid-nineteenth
century. A comparison with other sources of carbon dioxide shows also, that burning cultivation of peatlands was by far the greatest source of carbon dioxide in Finland during the whole of nineteenth century and at the beginning of the twentieth century.
Burning cultivation of peatlands has been practised in peat-rich countries at one time or other throughout Western Europe. In these and other peat-rich countries, the inclusion of the emissions from burning cultivation could substantially
alter historical carbon dioxide emission estimates.
the amount of biomass measured by energy value burned on peatlands surpassed the amount burned in slash-and-burn cultivation after the mid-nineteenth
century. A comparison with other sources of carbon dioxide shows also, that burning cultivation of peatlands was by far the greatest source of carbon dioxide in Finland during the whole of nineteenth century and at the beginning of the twentieth century.
Burning cultivation of peatlands has been practised in peat-rich countries at one time or other throughout Western Europe. In these and other peat-rich countries, the inclusion of the emissions from burning cultivation could substantially
alter historical carbon dioxide emission estimates.
Research Interests:
Raportin tarkoituksena on kuvata Keski-Suomen bioenergiankoulutuksen historiaa ja tulevaisuutta. Uskomme, että ne ovat saman asian kääntöpuolia – tulevaisuutta tulkitaan aina historiasta ja nykyhetkestä käsin, samoin kuin historiaa... more
Raportin tarkoituksena on kuvata Keski-Suomen bioenergiankoulutuksen historiaa ja tulevaisuutta. Uskomme, että ne ovat saman asian kääntöpuolia – tulevaisuutta tulkitaan aina historiasta ja nykyhetkestä käsin, samoin kuin historiaa tulkitaan nykyhetkestä käsin. Raportin alussa kuvaamme miten Keski-Suomeen on luotu lähes tyhjästä laaja-alaista ja monipuolista bioenergiaan liittyvää tutkimusta ja koulustusta. Raportin loppupuolella kuvaamme, mitä uhkia näillä saavutuksilla on nykyään. Lopuksi suosittelemme uhkaavan alasajon sijasta koko kentän uudelleenorganisointia nykyisiä saavutuksia kunnioittaen.
Research Interests: Finland and Bioenergía
Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten voidaan parantaa mahdollisuuksia tehdä väitöskirja työn ohessa. Kysely suoritettiin sähköpostikyselynä, ja koska bioenergia-alan jatko-opiskelijoita ei liiemmin löydy,... more
Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten voidaan parantaa mahdollisuuksia
tehdä väitöskirja työn ohessa. Kysely suoritettiin sähköpostikyselynä, ja koska bioenergia-alan
jatko-opiskelijoita ei liiemmin löydy, haastateltavien joukkoon otettiin mukaan myös muiden
opinahjojen väitöskirjatekijöitä. Vastausten perusteella arvioitiin työelämän ohessa opiskelun
tuomia ongelmakohtia ja haasteita ja pohdittiin, miten ongelmia voisi poistaa ja haasteisiin vastata.
tehdä väitöskirja työn ohessa. Kysely suoritettiin sähköpostikyselynä, ja koska bioenergia-alan
jatko-opiskelijoita ei liiemmin löydy, haastateltavien joukkoon otettiin mukaan myös muiden
opinahjojen väitöskirjatekijöitä. Vastausten perusteella arvioitiin työelämän ohessa opiskelun
tuomia ongelmakohtia ja haasteita ja pohdittiin, miten ongelmia voisi poistaa ja haasteisiin vastata.
Research Interests: Finland and Bioenergía
Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää kiinnostusta ja tarvetta akateemiseen oppisopimus- tai täydennyskoulutukseen sekä selvittää bioenergia-alan osaamistarpeita eri koulutustasoilla ja työtehtävissä. Kyselyssä selvitettiin,... more
Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää kiinnostusta ja tarvetta akateemiseen oppisopimus-
tai täydennyskoulutukseen sekä selvittää bioenergia-alan osaamistarpeita eri koulutustasoilla ja työtehtävissä. Kyselyssä selvitettiin, onko esimiesasemassa olevilla ja muilla työntekijöillä samanlainen käsitys
nuorten työelämässä tarvittavista tärkeistä taidoista sekä jatkokoulutustarpeista, ja tukevatko esimiehet
ajatusta jatko-opinnoista. Tavoitteena oli myös tunnistaa lisäkoulutuksen tarve bioenergia-alalla. Tulosten perusteella on ollut tarkoitus kehittää työelämän tarpeisiin räätälöityjä kursseja sekä lisätä koulutusresurssien yhteiskäyttöä.
tai täydennyskoulutukseen sekä selvittää bioenergia-alan osaamistarpeita eri koulutustasoilla ja työtehtävissä. Kyselyssä selvitettiin, onko esimiesasemassa olevilla ja muilla työntekijöillä samanlainen käsitys
nuorten työelämässä tarvittavista tärkeistä taidoista sekä jatkokoulutustarpeista, ja tukevatko esimiehet
ajatusta jatko-opinnoista. Tavoitteena oli myös tunnistaa lisäkoulutuksen tarve bioenergia-alalla. Tulosten perusteella on ollut tarkoitus kehittää työelämän tarpeisiin räätälöityjä kursseja sekä lisätä koulutusresurssien yhteiskäyttöä.
Research Interests: Finland and Bioenergía
Pohjoismaissa sosiaaliturva rahoitetaan veroilla ja työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä maksuilla. Työmarkkinoiden toiminta perustuu keskeisesti työmarkkinaosapuolien sopimuksiin ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.... more
Pohjoismaissa sosiaaliturva rahoitetaan veroilla ja työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä
maksuilla. Työmarkkinoiden toiminta perustuu keskeisesti työmarkkinaosapuolien
sopimuksiin ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Hyvinvoinnin rahoitus edellyttää runsasta
osallistumista työelämään, jotta verorasitus säilyy kohtuullisena. Tämän vuoksi yhteiskunnan
tavoitteissa ovat keskeisellä sijalla korkea työllisyysaste ja matala työttömyys. Analyysin
perusteella täystyöllisyyden toteuttaminen on mahdollista. Työllisyysasteen kohottamisessa
on kiinnitettävä huomiota myös työpaikkojen laatuun. Laadukkaat työpaikat helpottavat myös
määrällisten työllisyystavoitteiden saavuttamista.
maksuilla. Työmarkkinoiden toiminta perustuu keskeisesti työmarkkinaosapuolien
sopimuksiin ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Hyvinvoinnin rahoitus edellyttää runsasta
osallistumista työelämään, jotta verorasitus säilyy kohtuullisena. Tämän vuoksi yhteiskunnan
tavoitteissa ovat keskeisellä sijalla korkea työllisyysaste ja matala työttömyys. Analyysin
perusteella täystyöllisyyden toteuttaminen on mahdollista. Työllisyysasteen kohottamisessa
on kiinnitettävä huomiota myös työpaikkojen laatuun. Laadukkaat työpaikat helpottavat myös
määrällisten työllisyystavoitteiden saavuttamista.
Research Interests: Finland and Työllisyys
Research Interests: Finland and Työllisyys
This thesis examines Finland‘s transition from a solar based energy system to a fossil fuel based one, and the environmental consequences of this transition. The period under examination is from the beginning of the 19th century to the... more
This thesis examines Finland‘s transition from a solar based energy system to a fossil fuel based one, and the environmental consequences of this transition. The period under examination is from the beginning of the 19th century to the present, covering Finland's transition from a proto-industrial agricultural society to a --post- industrial| society.
The theoretical starting point has been the environmental Kuznets curve hypothesis, which proposes that some pollution or measures of environmental degradation would follow an inverted U-curve related to incomes, increasing at low income levels and decreasing at high income levels. Based on the historical approach used in this thesis, two new explanations for the existence of an environmental Kuznets curve are added: 1) The severity of environmental degradation might itself create a turning point for the emissions, or in some cases fear of severe effects. 2) What at a first glance seems to be a genuine environmental improvement might just be a transformation of one environmental problem into another.
Some proponents of economic growth go as far as claiming that economic growth is a necessary condition for proper protection of the environment. This thesis turns the argument around, claiming that the causal connection goes in an opposite direction: proper environmental standards and conservation comprise a necessary condition for economic growth in the long run.
Finland industrialized by means of renewable, indigenous energy sources. The switch to imported fossil fuels in the 1960s led to exceptionally fast growth of carbon and sulphur dioxide emissions. The emissions of sulphur dioxide started to decline in the 1970s while the emission growth of carbon dioxide only slowed down. The initial decline of sulphur dioxide emissions was mainly a side-effect of changes in industrial processes rather than an outcome of a deliberate policy. Furthermore, anxiety about large and widespread damage to the forests was a major reason for active measures to decrease sulphur dioxide emissions since the mid- 1980s. Thus the emissions themselves provoked their downturn.
Quantitative calculations on the use of natural resources provide valuable tools, which can give new insights to old questions and raise new questions. Burning cultivation of peatlands, which has been neglected in historical research, was found to be the greatest source of carbon dioxide in Finland during the whole of the nineteenth century and at the beginning of the twentieth century. Another neglected occupation, the production of potash might have consumed as much wood during the 19th century as the production of tar.
The theoretical starting point has been the environmental Kuznets curve hypothesis, which proposes that some pollution or measures of environmental degradation would follow an inverted U-curve related to incomes, increasing at low income levels and decreasing at high income levels. Based on the historical approach used in this thesis, two new explanations for the existence of an environmental Kuznets curve are added: 1) The severity of environmental degradation might itself create a turning point for the emissions, or in some cases fear of severe effects. 2) What at a first glance seems to be a genuine environmental improvement might just be a transformation of one environmental problem into another.
Some proponents of economic growth go as far as claiming that economic growth is a necessary condition for proper protection of the environment. This thesis turns the argument around, claiming that the causal connection goes in an opposite direction: proper environmental standards and conservation comprise a necessary condition for economic growth in the long run.
Finland industrialized by means of renewable, indigenous energy sources. The switch to imported fossil fuels in the 1960s led to exceptionally fast growth of carbon and sulphur dioxide emissions. The emissions of sulphur dioxide started to decline in the 1970s while the emission growth of carbon dioxide only slowed down. The initial decline of sulphur dioxide emissions was mainly a side-effect of changes in industrial processes rather than an outcome of a deliberate policy. Furthermore, anxiety about large and widespread damage to the forests was a major reason for active measures to decrease sulphur dioxide emissions since the mid- 1980s. Thus the emissions themselves provoked their downturn.
Quantitative calculations on the use of natural resources provide valuable tools, which can give new insights to old questions and raise new questions. Burning cultivation of peatlands, which has been neglected in historical research, was found to be the greatest source of carbon dioxide in Finland during the whole of the nineteenth century and at the beginning of the twentieth century. Another neglected occupation, the production of potash might have consumed as much wood during the 19th century as the production of tar.
Research Interests:
Despite being the second word in the title, the subject of Matthew T. Huber’s book is not oil itself, but rather the American society that is built around and runs on oil, hence the name Lifeblood. Just like oil is used to power cars,... more
Despite being the second word in the title, the subject of Matthew T. Huber’s book is not oil itself, but rather the American society that is built around and runs on oil, hence the name Lifeblood. Just like oil is used to power cars, Huber uses oil as a vehicle to understand the creation of the American society and the American dream. In order to do that, he examines four distinct periods in the long-term development of petro-capitalism in the United States: overproduction and collapsing prices in the 1930s, the era of stable and cheap- enough oil between 1945 and 1973, and the oil crises in the 1970s and 2000s.
Research Interests:
In La Frontera, Thomas Miller Klubock offers a well-studied and overwhelming social and environmental history of southern Chile, exposing the origins of today’s forestry "miracle" in Chile, and its environmental and humanitarian costs.
Research Interests:
This important book presents the results from a large project bringing together scholars from various institutions and across the disciplines in China and the United States to examine local and global air pollution in China.
Research Interests:
Transport Beyond Oil is an interesting book on an important subject, showing how to simultaneously cure oil dependence and obesity, regenerate cities and mitigate climate change.
Research Interests:
"Climate change is inevitable, but disaster is not."
Research Interests:
The End of Energy provides a good historical overview how the US energy system ended up in its current state, where the United States, with only 4 percent of the world’s population, consumes one-quarter of the energy the world uses each... more
The End of Energy provides a good historical overview how the US energy system ended up in its current state, where the United States, with only 4 percent of the world’s population, consumes
one-quarter of the energy the world uses each year.
Unlocking Energy Innovation again gives an action plan how to close the resulting big energy efficiency gap to Europe and Japan.
one-quarter of the energy the world uses each year.
Unlocking Energy Innovation again gives an action plan how to close the resulting big energy efficiency gap to Europe and Japan.
Research Interests:
Could the global climate change and the need to limit our emissions of greenhouse gases be the impetus for cooperation, coordination, and negotiation between states we so urgently need?
Research Interests:
This book is not for those who want easy answers to the relationship between global environmental change and human security.For those with patience enough this book gives a detailed examination of the complex social, health, and economic... more
This book is not for those who want easy answers to the relationship between global environmental change and human security.For those with patience enough this book gives a detailed examination of the complex social, health, and economic consequences of environmental change across the globe.
Research Interests:
Last summer; I held a seminar on environmental history. The major task in preparing the seminar was to collect articles for the reading assignments, as I wanted a collection of articles dealing with various environmental subjects covering... more
Last summer; I held a seminar on environmental history. The major task in preparing the seminar was to collect articles for the reading assignments, as I wanted a collection of articles dealing with various environmental subjects covering different parts of the world. This book provides exactly this, and could have saved me a lot of effort. Complemented with some classics, this book would provide a good backbone for any course in environmental history.
Research Interests:
"The 2008 U.S. presidential campaign produced proposals for substantial increases in spending on energy technology and innovation, but with limited detail on how that effort was to be carried out. In this book Charles Weiss and William B.... more
"The 2008 U.S. presidential campaign produced proposals for substantial increases in spending on energy technology and innovation, but with limited detail on how that effort was to be carried out. In this book Charles Weiss and William B. Bonvillian give those details. More than a book, this is a concrete pl...an for a federal program - on the scale of the Apollo Program – to
stimulate technological innovation in energy."
stimulate technological innovation in energy."
Research Interests:
As you can expect from the title, in this book Vaclav Smil goes through all imaginable aspects of energy. The announced goal of the book is to produce a comprehensive and systematic treatment of all major aspects of energy in nature and... more
As you can expect from the title, in this book Vaclav Smil goes through all imaginable aspects of
energy. The announced goal of the book is to produce a comprehensive and systematic treatment of
all major aspects of energy in nature and society.
energy. The announced goal of the book is to produce a comprehensive and systematic treatment of
all major aspects of energy in nature and society.
Research Interests:
Up-Coast has a clear lesson for all resource-rich but capital-poor countries or regions. Providing cheap resources for companies to attract investments does not automatically generate welfare for the people and communities in the... more
Up-Coast has a clear lesson for all resource-rich but capital-poor countries or regions. Providing cheap
resources for companies to attract investments does not automatically generate welfare for the people
and communities in the region, at least not in the long run.
resources for companies to attract investments does not automatically generate welfare for the people
and communities in the region, at least not in the long run.
Research Interests:
In about three hundred pages, Barbara Freese takes us on a coal-fired journey from hundreds of millions of years ago to the Kyoto agreement. The book begins in Britain, the first nation to be thoroughly transformed by coal, then moves to... more
In about three hundred pages, Barbara Freese takes us on a coal-fired journey from hundreds of millions of years ago to the Kyoto agreement. The book begins in Britain, the first nation to be thoroughly transformed by coal, then moves to the United States, where coal transformed a virtual wilderness into an industrial superpower with astonishing speed, and finally to China, where coal has played a surprising role in that nation's long and dramatic history.
Research Interests:
Frederik Pohl and C.M. Kornbluth´s novel The Space Merchants (1953) portrays a world rotating around a few big companies. Europe Inc., which is published four decade later, portrays a very nuch resemblance world – except for the fact that... more
Frederik Pohl and C.M. Kornbluth´s novel The Space Merchants (1953) portrays a world rotating around a few big companies. Europe Inc., which is published four decade later, portrays a very nuch resemblance world – except for the fact that this is not fiction.
Research Interests:
I would recommend this book to everyone who want to have fresh insights to the causes of deforestation in the Amazon. As an general text book it is, however, not the most suitable, as it focuses on just one reason behind deforestation,... more
I would recommend this book to everyone who want to have fresh insights to the causes of deforestation in the Amazon. As an general text book it is, however, not the most suitable, as it focuses on just one reason behind deforestation, farming.
Research Interests:
Research Interests:
This seminar has two goals. To give an impression of what environmental history is, and show some examples of how it is practiced. The motivation for this seminar is my sincere belief that we can learn from history. Finding similarities... more
This seminar has two goals. To give an impression of what environmental history is, and show some examples of how it is practiced. The motivation for this seminar is my sincere belief that we can learn from history. Finding similarities between past problems and current might help solve to the later ones. Sometimes we can also find hopeful insights from past success stories. To achieve these goals we must, however, try to go beyond a mere reconstruction of past events to an understanding of the underlying processes.
In the introductory meeting of the seminar, I will give an answer to the question: What is environmental history. My underlying idea is that all history is to some degree environmental history. The difference is just a matter of perspective, whether the environment is just a background where “history” takes place, or whether the environment is one of the historical actors.
The subsequent meeting are devoted to different examples of how environmental history is practised. We will go together through some classical and contemporary articles showing different ways of doing environmental history. From my own work, I will bring as an example of the ways we can learn from history the successful dealing with acid rain. I believe that there is much to learn from this to the present global problem of climate change.
The students are required to read the articles, and participate in the discussions on them. They are encouraged to keep presentations on their own works, keeping in mind that all history is to some degree environmental history. The course does not require need any previous historical knowledge, and is thus suitable for students from all disciplines.
In the introductory meeting of the seminar, I will give an answer to the question: What is environmental history. My underlying idea is that all history is to some degree environmental history. The difference is just a matter of perspective, whether the environment is just a background where “history” takes place, or whether the environment is one of the historical actors.
The subsequent meeting are devoted to different examples of how environmental history is practised. We will go together through some classical and contemporary articles showing different ways of doing environmental history. From my own work, I will bring as an example of the ways we can learn from history the successful dealing with acid rain. I believe that there is much to learn from this to the present global problem of climate change.
The students are required to read the articles, and participate in the discussions on them. They are encouraged to keep presentations on their own works, keeping in mind that all history is to some degree environmental history. The course does not require need any previous historical knowledge, and is thus suitable for students from all disciplines.
Research Interests:
"This roundtable will examine the scholarly intersection of economics and the humanities. It will include presentations from three scholars who study and teach in these fields, and will address developments in content research and... more
"This roundtable will examine the scholarly intersection of economics and the humanities. It will include presentations from three scholars who study and teach in these fields, and will address developments in content research and pedagogical application.
The first presenter will be Dr. Ranjit Dighe of the State University of New York-Oswego. He has long studied the historical portrayal of economics in literature, having published on the economic allegory found in The Wizard of Oz. He will address the intersection between economics, history, and literature.
The second presenter will be Dr. Jan Kunnas of the University of Turku. He has focused his research on economics and environmental studies. He will address how this intersection between history and economics is a “two-way street,” with historical methods being used to test economic theories, and economic methods being applied to historical questions. He will also emphasize that the lesson from economics, and especially from economic history, for the field of history in general is not to fear numbers. In this, he will take examples from his own research that can be labelled under environmental history as well as economic history.
The third presenter will be Dr. Erik Benson of Cornerstone University. His research and scholarly publication has focused on historical examples of business entrepreneurship. In recent years, his research interests have come to include a pedagogical element. He will address the pedagogical possibilities which the intersection of economics and humanities offers. Drawing from the keynote address at the 2013 EBHS conference, he will consider how historians and economists can create courses with cross-disciplinary appeal, and the benefits this promises.
"
The first presenter will be Dr. Ranjit Dighe of the State University of New York-Oswego. He has long studied the historical portrayal of economics in literature, having published on the economic allegory found in The Wizard of Oz. He will address the intersection between economics, history, and literature.
The second presenter will be Dr. Jan Kunnas of the University of Turku. He has focused his research on economics and environmental studies. He will address how this intersection between history and economics is a “two-way street,” with historical methods being used to test economic theories, and economic methods being applied to historical questions. He will also emphasize that the lesson from economics, and especially from economic history, for the field of history in general is not to fear numbers. In this, he will take examples from his own research that can be labelled under environmental history as well as economic history.
The third presenter will be Dr. Erik Benson of Cornerstone University. His research and scholarly publication has focused on historical examples of business entrepreneurship. In recent years, his research interests have come to include a pedagogical element. He will address the pedagogical possibilities which the intersection of economics and humanities offers. Drawing from the keynote address at the 2013 EBHS conference, he will consider how historians and economists can create courses with cross-disciplinary appeal, and the benefits this promises.
"
Research Interests:
Research Interests:
This paper develops further a proposal to split continued climate negotiations into two separate blocks. The first block deals with historical emissions of greenhouse gases, including a mutual debt cancellation: the accumulated carbon... more
This paper develops further a proposal to split continued climate negotiations into two separate blocks. The first block deals with historical emissions of greenhouse gases, including a mutual debt cancellation: the accumulated carbon debts of developed countries up to a cut-off year would be swapped for conventional monetary debts of developing countries. The second block deals with future emissions and how to finance adaption to climate change. Following the polluter pays–principle, the funds should be collected in proportion to the responsibility for proceeding climate change and redistributed in proportion to the needs for adaption and management of climate-related risks.
A system based on separate blocks ensures large flexibility. For example, the system of fund collection after the cut-off point could be taken from Oliver Tickell’s Kyoto2-proposal, which proposes a system for levying climate funds via fossil-fuel production permits. Peter Illig again provides a reminder of the important concepts of direct access, intended to establish a clearly defined and transparent system for delivering financial resources as close to the targeted impact as possible, and additionality, highlighting the distinction between compensation and development aid. Finally, some incentives to join the proposed scheme are suggested.
A system based on separate blocks ensures large flexibility. For example, the system of fund collection after the cut-off point could be taken from Oliver Tickell’s Kyoto2-proposal, which proposes a system for levying climate funds via fossil-fuel production permits. Peter Illig again provides a reminder of the important concepts of direct access, intended to establish a clearly defined and transparent system for delivering financial resources as close to the targeted impact as possible, and additionality, highlighting the distinction between compensation and development aid. Finally, some incentives to join the proposed scheme are suggested.
Research Interests:
I will discuss the past, present and future of nuclear energy, or uranium energy as it would be more precise to name it, from the Finnish perspective, although I believe that much of it can be generalized globally. Considering the... more
I will discuss the past, present and future of nuclear energy, or uranium energy as it would be more precise to name it, from the Finnish perspective, although I believe that much of it can be generalized globally.
Considering the nuclear lobby I must admit that I awe their success in dividing the discussion into several separate issues avoiding a general discussion on the whole nuclear chain starting from the mining and production of the uranium fuel to the nuclear reactors and the generation of nuclear waste, and the possible proliferation on nuclear material at all stages.
In Finland, the beginning of the process, uranium mining and production of nuclear fuel was ignored totally until the general permission for first a fifth reactor and then a sixth and a seventh was approved. Then suddenly a mining company announced that it would like to extract uranium from its waste heaps. Suddenly, it seems that we are going to have a uranium mine on our own.
Obviously, in Finland the power plants are also assumed to always work normal.
This perfect scheme for an orderly discussion has only been disturbed on a few occasions: Three Mile Island, Tshernobyl and recently Fukushima. Harrisburg was far enough back in the past to disturb the discussion. Luckily, for this orderly discussion, the rest of the accidents or incidents have been small enough or happened far enough not to disturb an orderly discussion.
Indeed, it seems that uranium energy is so complex that we need accidents to improve its functioning. We needed, for example, the Fukushima disaster to start a general discussion about the how wise it is to place nuclear power plants close to shoreline. This learning process needing accidents worries me especially as the French company Areva is currently building a new generation reactor in Finland. How many malfunctions, incidents or accidents do we need until this new and complex technological system works properly?
At least it is cheap – for the buyer – as it did buy it for a lump sum. The fact that the building costs, for the moment, seem to be at least double that was paid is a problem for the French taxpayers. They might also end up paying compensation for the delayed finishing of the plant, which should have started its operation two years ago.
Indeed the assumed cheapness of uranium energy is based on tax payers, who finance the development of nuclear technology, and when something “impossible” happen ends up paying for the clean-up. This happened in Chernobyl and is currently repeated in Fukushima. This is because of the limited liability for the owners of nuclear power plants in case of major accidents.
In the end tax payers will also have to pay for the clean-up of former sites of uranium mining, and also for the final deposit of spent uranium fuel and decommissioning of plants when the funds reserved for this activity runs out.
The future of nuclear energy will be both short and long. The costs of renewable energy are dwindling while the tax payers eventually will be aware of the full costs of uranium energy. Whether the plant currently in construction in Finland will be finished depends on the will of French tax payers to continue supporting the builder Areva. This will probably be the last nuclear plant built in Finland; I doubt that the two more plants for which the government has given a general permission will be built. The radioactivity of spent fuel will remain for hundreds of thousands of years, and will need constant watch and protection against the forces of nature and terrorist looking for easy targets.
Considering the nuclear lobby I must admit that I awe their success in dividing the discussion into several separate issues avoiding a general discussion on the whole nuclear chain starting from the mining and production of the uranium fuel to the nuclear reactors and the generation of nuclear waste, and the possible proliferation on nuclear material at all stages.
In Finland, the beginning of the process, uranium mining and production of nuclear fuel was ignored totally until the general permission for first a fifth reactor and then a sixth and a seventh was approved. Then suddenly a mining company announced that it would like to extract uranium from its waste heaps. Suddenly, it seems that we are going to have a uranium mine on our own.
Obviously, in Finland the power plants are also assumed to always work normal.
This perfect scheme for an orderly discussion has only been disturbed on a few occasions: Three Mile Island, Tshernobyl and recently Fukushima. Harrisburg was far enough back in the past to disturb the discussion. Luckily, for this orderly discussion, the rest of the accidents or incidents have been small enough or happened far enough not to disturb an orderly discussion.
Indeed, it seems that uranium energy is so complex that we need accidents to improve its functioning. We needed, for example, the Fukushima disaster to start a general discussion about the how wise it is to place nuclear power plants close to shoreline. This learning process needing accidents worries me especially as the French company Areva is currently building a new generation reactor in Finland. How many malfunctions, incidents or accidents do we need until this new and complex technological system works properly?
At least it is cheap – for the buyer – as it did buy it for a lump sum. The fact that the building costs, for the moment, seem to be at least double that was paid is a problem for the French taxpayers. They might also end up paying compensation for the delayed finishing of the plant, which should have started its operation two years ago.
Indeed the assumed cheapness of uranium energy is based on tax payers, who finance the development of nuclear technology, and when something “impossible” happen ends up paying for the clean-up. This happened in Chernobyl and is currently repeated in Fukushima. This is because of the limited liability for the owners of nuclear power plants in case of major accidents.
In the end tax payers will also have to pay for the clean-up of former sites of uranium mining, and also for the final deposit of spent uranium fuel and decommissioning of plants when the funds reserved for this activity runs out.
The future of nuclear energy will be both short and long. The costs of renewable energy are dwindling while the tax payers eventually will be aware of the full costs of uranium energy. Whether the plant currently in construction in Finland will be finished depends on the will of French tax payers to continue supporting the builder Areva. This will probably be the last nuclear plant built in Finland; I doubt that the two more plants for which the government has given a general permission will be built. The radioactivity of spent fuel will remain for hundreds of thousands of years, and will need constant watch and protection against the forces of nature and terrorist looking for easy targets.
Research Interests:
Research Interests:
A recently published article entitled “Counting carbon: historic emissions from fossil fuels, long-run measures of sustainable development and carbon debt” attempts to uncover whether the developing countries have a point about the... more
A recently published article entitled “Counting carbon: historic emissions from fossil fuels, long-run measures of sustainable development and carbon debt” attempts to uncover whether the developing countries have a point about the historic responsibility for carbon emissions by the developed nations or whether this question is more complex altogether. The lead author of the Counting Carbon paper, Jan Kunnas, an independent researcher from Finland who was until recently affiliated to the University of Stirling in Scotland, discusses the question of historic responsibility of carbon emissions on this episode of the podcast.
Research Interests:
Varhaisen ruotsinsuomalaisuuden suuri merkitys Skandinavian asutuselle on tieteellisesti todistettu. Sen teki tuore historian tohtori Jan Kunnas, kun hän käytti kaskiviljeytekniikkaa esimerkinä Torniossa pitämässään luennossa
Research Interests:
Kiista pohjois-savolaisen Talaskankaan arvokkaan metsäalueen hakkuista käytiin 1980-luvun lopulla. Suora toiminta tuotti tulosta: hakkuilta säilyivät korvaamaton vanha metsäluonto, kymmenet uhanalaiset eliölajit ja lukemattomat niiden... more
Kiista pohjois-savolaisen Talaskankaan arvokkaan metsäalueen hakkuista käytiin 1980-luvun lopulla. Suora toiminta tuotti tulosta: hakkuilta säilyivät korvaamaton vanha metsäluonto, kymmenet uhanalaiset eliölajit ja lukemattomat niiden synnyttämät elämykset.
Jan Kunnas, Päiväkirjamerkintöjä Talaskankaalta, s. 42-48, Luonto-Liitto luonnonsuojelu aapinen
Jan Kunnas, Päiväkirjamerkintöjä Talaskankaalta, s. 42-48, Luonto-Liitto luonnonsuojelu aapinen
Research Interests:
Jalan Talaskankaasta Hiidenporttiin Koti-Kajaani 18.10.200
Research Interests:
Mikäli kaikkien maapallon asukkaiden paperinkulutus kohoaisi suomalaisten tasolle, se tietäisi maapallon paperinkulutuksen nelinkertaistumista. Tämä aiheuttaisi ennennäkemättömän paineen maailman metsiin.
Research Interests:
Vaikka puun hakkuu- ja jalostusmaarat ovat pysyneet ennallaan, on metsasekto.. Vakkka puun hakkuu- ja jalostusmäärät ovat pysyneet ennallaan on työntekijöiden määrä vähentynyt vuodesta 1980 vuoteen 1996 noin 86 000 henkilöllä.... more
Vaikka puun hakkuu- ja jalostusmaarat
ovat pysyneet ennallaan, on metsasekto..
Vakkka puun hakkuu- ja jalostusmäärät ovat pysyneet ennallaan on työntekijöiden määrä vähentynyt vuodesta 1980 vuoteen 1996 noin 86 000 henkilöllä. Nopeinta muutos on ollut metsätaloudessa, jonka työllistävä vaikutus on laskenut 60 % vuoden 1980 tasosta.
ovat pysyneet ennallaan, on metsasekto..
Vakkka puun hakkuu- ja jalostusmäärät ovat pysyneet ennallaan on työntekijöiden määrä vähentynyt vuodesta 1980 vuoteen 1996 noin 86 000 henkilöllä. Nopeinta muutos on ollut metsätaloudessa, jonka työllistävä vaikutus on laskenut 60 % vuoden 1980 tasosta.
Research Interests: Finland and metsätalous
TYÖLLISYYSONGELMAA EI RATKAISTA AARNIOMETSIÄ HAKKAAMALLA Työttömyyttä pidetään useimpien alojen suurimpana ongelmana. Metsäala ei tee tästä poikkeusta. Juuri työttömyyteen vetoamalla on vastustettu metsien suojelua. Työttömyys on... more
TYÖLLISYYSONGELMAA EI RATKAISTA AARNIOMETSIÄ HAKKAAMALLA
Työttömyyttä pidetään useimpien alojen suurimpana ongelmana. Metsäala ei tee tästä poikkeusta. Juuri työttömyyteen vetoamalla on vastustettu metsien suojelua. Työttömyys on kuitenkin niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, ettei sita pystytä ratkaisemaan aamiometsiä hakkaamalla. Sillä vain siirretään hankalien päätösten tekemistä muutamalla vuodella. Lyhytnäköisellä politiikalla ei kannata uhrata Suomen mainetta ympäristöstään huolehtivana maana.
Työttömyyttä pidetään useimpien alojen suurimpana ongelmana. Metsäala ei tee tästä poikkeusta. Juuri työttömyyteen vetoamalla on vastustettu metsien suojelua. Työttömyys on kuitenkin niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, ettei sita pystytä ratkaisemaan aamiometsiä hakkaamalla. Sillä vain siirretään hankalien päätösten tekemistä muutamalla vuodella. Lyhytnäköisellä politiikalla ei kannata uhrata Suomen mainetta ympäristöstään huolehtivana maana.
Research Interests:
Atte Korhola kirjoitti Vieraskynässään (HS 10. 9.), kuinka ilmastonmuutos peittää alleen muut ympäristöongelmat. Olen Korholan kanssa samaa mieltä siitä, ettei ole vain yhtä ilmastonmuutoksen kaltaista megaongelmaa, johon voitaisiin... more
Atte Korhola kirjoitti Vieraskynässään (HS 10. 9.), kuinka ilmastonmuutos peittää alleen muut ympäristöongelmat. Olen Korholan kanssa samaa mieltä siitä, ettei ole vain yhtä ilmastonmuutoksen kaltaista megaongelmaa, johon voitaisiin vastata yhdellä megaratkaisulla.
Ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia ei ole kuitenkaan syytä asettaa vastakkain. Monet ratkaisut Korholan esille nostamiin ympäristöongelmiin edistävät myös ilmastonmuutoksen torjumista.
Liikakansoituksen hillitseminen on yksi tehokkaimpia keinoja alentaa kehitysmaiden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. On kuitenkin muistettava, että asukasta kohden teollistuneiden maiden asukkaiden ilmastovaikutus on moninkertainen.
Tutkitusti tehokkain tapa liikakansoituksen hillitsemiseen on naisten kouluttaminen, jolla on monia muitakin myönteisiä ympäristövaikutuksia. Tässä suhteessa perussuomalaisten esitys kehitysavun leikkaamisesta on hyvin valitettava.
Kehitysmaissa yksi suurimmista esteistä naisten koulunkäynnille on polttopuun keräämiseen kuluva aika. Sitä voidaan vähentää muun muassa levittämällä energiatehokkaita liesiä ja istuttamalla puita. Samalla torjutaan ilmastonmuutosta ja parannetaan ilmanlaatua.
Korholan kaipaama ekologisesti kestävä maatalous on myös ilmastoystävällisempää muuttaessaan parhaimmillaan maatalousmaan hiilinieluksi lähteen sijasta. Vastaavasti lannoitusta tehostamalla voidaan vähentää hiilidioksidia 300 kertaa voimakkaamman kasvihuonekaasun, typpioksiduulin, päästöjä.
Typpioksiduulin päästöjä voidaan vähentää muun muassa tekemällä lietelannasta biokaasua, jolloin saadaan sekä fossiilisia polttoaineita korvaavaa polttoainetta että parempaa lannoitetta. Samalla myös vesistöihin ja meriin valuvat ravinteet vähenevät.
Korholan mukaan metsien ja soiden suojeluohjelmat tulisi toteuttaa täysimääräisesti. Luonnontilaiset metsät ja suot eivät ole vain elintärkeitä elinympäristöjä uhanalaisille kasveille ja eläimille vaan ne toimivat myös hiilen varastoina ja nieluina.
Soiden ennallistaminen olisi lisäksi mitä parhainta lääkettä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyville tulville, sillä ojittamattomat suot toimivat kuin jättimäinen pesusieni, joka vedenvarastointikykynsä ansiosta tasaa tulvia. Ilmastonmuutos lisää myös Korholan kaipaamien ekologisten yhteyksien tarvetta, sillä lajiston sopeutuminen ilmastonmuutokseen vaatii etenkin etelä-pohjoissuuntaisia ekologisia yhteyksiä.
Maailman merien suurimpiin uhkiin kuuluu Korholan mainitsemien jätevesi- ja ravinnepäästöjen, roskaantumisen ja räikeän liikakalastuksen lisäksi merien happamoituminen. Meriveden muuttuminen nykyistä happamammaksi voi olla tuhoisaa monille merieliöille. Se voi heikentää esimerkiksi planktonin kuoren rakennetta. Plankton taas on lukuisten merieläinten pääasiallista ravintoa, joten happamoituminen heikentää entisestään liikakalastuksen vuoksi pienentyneitä kalakantoja.
Merien happamoitumisen pääasiallinen syy on ilmakehän hiilidioksidin sitoutuminen meriin. Ainoa tehokas lääke siihen on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.
Jan Kunnas
ympäristö- ja
taloushistorian tohtori, Jyväskylä
Ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia ei ole kuitenkaan syytä asettaa vastakkain. Monet ratkaisut Korholan esille nostamiin ympäristöongelmiin edistävät myös ilmastonmuutoksen torjumista.
Liikakansoituksen hillitseminen on yksi tehokkaimpia keinoja alentaa kehitysmaiden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. On kuitenkin muistettava, että asukasta kohden teollistuneiden maiden asukkaiden ilmastovaikutus on moninkertainen.
Tutkitusti tehokkain tapa liikakansoituksen hillitsemiseen on naisten kouluttaminen, jolla on monia muitakin myönteisiä ympäristövaikutuksia. Tässä suhteessa perussuomalaisten esitys kehitysavun leikkaamisesta on hyvin valitettava.
Kehitysmaissa yksi suurimmista esteistä naisten koulunkäynnille on polttopuun keräämiseen kuluva aika. Sitä voidaan vähentää muun muassa levittämällä energiatehokkaita liesiä ja istuttamalla puita. Samalla torjutaan ilmastonmuutosta ja parannetaan ilmanlaatua.
Korholan kaipaama ekologisesti kestävä maatalous on myös ilmastoystävällisempää muuttaessaan parhaimmillaan maatalousmaan hiilinieluksi lähteen sijasta. Vastaavasti lannoitusta tehostamalla voidaan vähentää hiilidioksidia 300 kertaa voimakkaamman kasvihuonekaasun, typpioksiduulin, päästöjä.
Typpioksiduulin päästöjä voidaan vähentää muun muassa tekemällä lietelannasta biokaasua, jolloin saadaan sekä fossiilisia polttoaineita korvaavaa polttoainetta että parempaa lannoitetta. Samalla myös vesistöihin ja meriin valuvat ravinteet vähenevät.
Korholan mukaan metsien ja soiden suojeluohjelmat tulisi toteuttaa täysimääräisesti. Luonnontilaiset metsät ja suot eivät ole vain elintärkeitä elinympäristöjä uhanalaisille kasveille ja eläimille vaan ne toimivat myös hiilen varastoina ja nieluina.
Soiden ennallistaminen olisi lisäksi mitä parhainta lääkettä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyville tulville, sillä ojittamattomat suot toimivat kuin jättimäinen pesusieni, joka vedenvarastointikykynsä ansiosta tasaa tulvia. Ilmastonmuutos lisää myös Korholan kaipaamien ekologisten yhteyksien tarvetta, sillä lajiston sopeutuminen ilmastonmuutokseen vaatii etenkin etelä-pohjoissuuntaisia ekologisia yhteyksiä.
Maailman merien suurimpiin uhkiin kuuluu Korholan mainitsemien jätevesi- ja ravinnepäästöjen, roskaantumisen ja räikeän liikakalastuksen lisäksi merien happamoituminen. Meriveden muuttuminen nykyistä happamammaksi voi olla tuhoisaa monille merieliöille. Se voi heikentää esimerkiksi planktonin kuoren rakennetta. Plankton taas on lukuisten merieläinten pääasiallista ravintoa, joten happamoituminen heikentää entisestään liikakalastuksen vuoksi pienentyneitä kalakantoja.
Merien happamoitumisen pääasiallinen syy on ilmakehän hiilidioksidin sitoutuminen meriin. Ainoa tehokas lääke siihen on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.
Jan Kunnas
ympäristö- ja
taloushistorian tohtori, Jyväskylä
Research Interests:
Suomalaisten politiikkojen lyhytnäköisyys Krimin kaappauksen suhteen on pöyristyttävää. Sen sijaan, että oltaisiin huolissaan tapahtumien vaikutuksista kaikkien Venäjän lähialueiden turvallisuuteen, keskitytään voivottelemaan mahdollisten... more
Suomalaisten politiikkojen lyhytnäköisyys Krimin kaappauksen suhteen on pöyristyttävää. Sen sijaan, että oltaisiin huolissaan tapahtumien vaikutuksista kaikkien Venäjän lähialueiden turvallisuuteen, keskitytään voivottelemaan mahdollisten talouspakotteiden vaikutuksia Suomen vientiin.
Kunpa vienti olisikin huolistamme suurin. Jos kansainvälinen yhteisö ei nyt määrätietoisesti mm. kouriintuntuvilla talouspakotteilla osoita, ettei Venäjän toiminta ole hyväksyttävää, ei ole mitään takeita Venäjän tyytymisestä vain Krimin ottamiseen. Saksakaan ei pysähtynyt Tšekkoslovakiaan vuonna 1939.
Toiminnallaan Venäjä on jo vaarantanut kansainvälisen ydinsulkusopimuksen jatkuvuuden. Ukraina luovutti ydinaseensa Venäjälle vuonna 1994, ja vastineeksi oli luvattu takeet Krimin säilymiselle Ukrainan yhteydessä. Nyt tuota sopimusta rikottiin törkeästi. Jos Venäjään ei ole luottamista näin merkittävässä asiassa, onko mihinkään sen kanssa solmittuihin sopimuksiin luottamista?
Sen sijaan, että Venäjälle viestitään heikosta ja horjuvasta EU:sta voivottelemalla sanktioiden mahdollisia talousvaikutuksia kannattaisi miettiä miten niiden vaikutuksia Suomeen voidaan minimoida. Tarve korvata venäläistä maakaasua voisi esimerkiksi luoda merkittävää kysyntää suomalaiselle biokaasuosaamiselle. Voitaisiinko supistuvaa kauppaa Venäjän kanssa korvata lisääntyvällä kaupalla Ukrainan kanssa?
Kriisi osoittaa kouriintuntuvasti tarvetta vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiasta, sillä se ruokkii konflikteja kaikkialla maailmassa. Arvellaan, että Krimin haltuunoton taustalla on sen edustalla Mustasta merestä löytyvät kaasu ja öljyvarannot.
Suomen ja Euroopan unionin riippuvuutta fossiilisesta energiasta vähentämällä ei vain vähennettäisi fossiilisen energian synnyttämiä konflikteja vaan luotaisiin myös runsaasti uusia työpaikkoja uusiutuvan energian ja energiansäästön parissa.
Jan Kunnas
Tutkijatohtori, Jyväskylä
Kunpa vienti olisikin huolistamme suurin. Jos kansainvälinen yhteisö ei nyt määrätietoisesti mm. kouriintuntuvilla talouspakotteilla osoita, ettei Venäjän toiminta ole hyväksyttävää, ei ole mitään takeita Venäjän tyytymisestä vain Krimin ottamiseen. Saksakaan ei pysähtynyt Tšekkoslovakiaan vuonna 1939.
Toiminnallaan Venäjä on jo vaarantanut kansainvälisen ydinsulkusopimuksen jatkuvuuden. Ukraina luovutti ydinaseensa Venäjälle vuonna 1994, ja vastineeksi oli luvattu takeet Krimin säilymiselle Ukrainan yhteydessä. Nyt tuota sopimusta rikottiin törkeästi. Jos Venäjään ei ole luottamista näin merkittävässä asiassa, onko mihinkään sen kanssa solmittuihin sopimuksiin luottamista?
Sen sijaan, että Venäjälle viestitään heikosta ja horjuvasta EU:sta voivottelemalla sanktioiden mahdollisia talousvaikutuksia kannattaisi miettiä miten niiden vaikutuksia Suomeen voidaan minimoida. Tarve korvata venäläistä maakaasua voisi esimerkiksi luoda merkittävää kysyntää suomalaiselle biokaasuosaamiselle. Voitaisiinko supistuvaa kauppaa Venäjän kanssa korvata lisääntyvällä kaupalla Ukrainan kanssa?
Kriisi osoittaa kouriintuntuvasti tarvetta vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiasta, sillä se ruokkii konflikteja kaikkialla maailmassa. Arvellaan, että Krimin haltuunoton taustalla on sen edustalla Mustasta merestä löytyvät kaasu ja öljyvarannot.
Suomen ja Euroopan unionin riippuvuutta fossiilisesta energiasta vähentämällä ei vain vähennettäisi fossiilisen energian synnyttämiä konflikteja vaan luotaisiin myös runsaasti uusia työpaikkoja uusiutuvan energian ja energiansäästön parissa.
Jan Kunnas
Tutkijatohtori, Jyväskylä
Research Interests:
Vanha sananlasku neuvoo, ettei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Mikäli se on Suomen hallituksesta kiinni, maassamme tehtäisiin kuitenkin juuri näin, sillä se haluaa kaksi ellei peräti kolme lisää ydinvoimalaa Suomeen, ennen kuin... more
Vanha sananlasku neuvoo, ettei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Mikäli se on Suomen hallituksesta kiinni, maassamme tehtäisiin kuitenkin juuri näin, sillä se haluaa kaksi ellei peräti kolme lisää ydinvoimalaa Suomeen, ennen kuin sitä ensimmäistäkään uutta ydinvoimalaa on saatu valmiiksi. Toivoa sopii, että eduskunta kokonaisuudessaan on tässä suhteessa viisaampi. On monia syitä miksi on hyvin riskialtista rakentaa Suomen tulevaisuutta jopa neljän uuden ydinvoimalan varaan.
Ensinnäkin on epäselvää miten paljon uuden ydinvoimalan rakentaminen tulee maksamaan. Nyt rakenteilla oleva ydinvoimala tilattiin avaimet käteen -periaatteella, minkä jälkeen rakentamiskustannukset ovat osoittautuneet ennakoitua selvästi suuremmiksi. Pilviin karanneet kustannukset jäävät todennäköisesti rakennuttajan eli Arevan kontolle, vaikka tämäkään ei ole vielä täysin varmaa, sillä se toki pyrkii omalta osaltaan löytämään toisen syyllisen eli maksajan ennakoitua suurempiin kustannuksiin. Toinen kysymys on se, miten jaetaan itse viivästymisestä aiheutuvia kuluja; Areva ja voimalan tilaaja Teollisuuden Voima kiistelevät kansainvälisessä välitystuomioistuimessa kenen syytä viivästyminen on. Täytyy vain toivoa ettei näitä kustannuksia kaadeta loppujen lopuksi veronmaksajien niskaan, kuten tulisi käymään jos ydinvoimalassa aikanaan tapahtuu jotain vakavaa. Kuluttajat maksavat joka tapauksessa viivästymisestä jo nyt sähkön korkeampana hintana.
Varmaa sen sijaan on, ettei näitä mahdollisesti rakennettavia yhtä, kahta tai kolmea uuttaa ydinvoimalaa tulla saamaan näin halvalla. Nyt rakenteilla oleva voimala on demonstraatiokappale, mikä näkyi myös hinnassa (valitettavasti se osoittautui myös harjoituskappaleeksi). Lopullisten hintalappujen ennakoimattomuus aiheuttaa sen, että emme voi tietää miten edulliseksi tai kalliiksi ydinvoima loppujen lopuksi tulee, sillä ydinvoimassa juuri rakentamiskustannukset ovat merkittävin kustannusvaikutus. Mikäli kustannukset karkaavat käsistä, näillä yrityksillä ei tule olemaan varoja uusien tuotantolaitosten rakentamiseen, tai edes toteuttaa lupauksiaan uusiutuvien energianlähteiden edistämisestä. Ydinvoima itsessäänhän ei juuri työllistä, varsinkaan jos verrataan vaihtoehtoisiin energiantuotantotapoihin. Hakemusvaiheen lupauksista huolimatta vain kolmasosa rakenteilla olevan voimalan työvoimasta on Suomesta.
Toinen merkittävä riski liittyy siihen, että lukittaisiin Suomen energiapolitiikka hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti valmistuviin voimaloihin. Nyt rakenteilla oleva ydinvoimala sai lähtölaukauksensa vuonna 2002 annetulla eduskunnan periaateluvalla, ja voimalan oli alun perin tarkoitus valmistua ennen kesää 2009. Lokakuussa 2009 TVO kuitenkin tiedotti, että valmistuminen saattaa viivästyä kesäkuusta 2012, joka oli laitostoimittajan vahvistama senhetkinen aikataulu. Joten jos toiveikkaasti arvioidaan, että laitos valmistuu vuonna 2013, niin periaateluvasta valmistumiseen kuluisi yksitoista vuotta. Silloin selviää myös onko laitos sellaisessa kunnossa, että se voidaan käynnistää, ja lopulta kytkeä sähköverkkoon. Toisin sanoen, jos nyt myönnettäisiin periaateluvat yhdelle tai kahdelle uudelle ydinvoimalaitokselle, niin ensimmäistä näistä voidaan arvioida kytkettävän verkkoon aikaisintaan vuonna 2021 (Voimaloita ei voitaisi rakentaa yhtä aikaa, jos halutaan, että päästään edes nykyisen voimalaitostyömaan vähäiseen työllisyysvaikutukseen). Siihen saakka Suomeen energiapolitiikka roikkuisi löysässä hirressä.
Ydinvoimalaprojektien poikkeuksellisen pitkä kesto olisi syytä huomioida myös erilaisten sähköntuotantomuotojen kustannusvertailussa. Siten ydinsähkön hintaa pitäisi verrata kilpailevien tuotantomuotojen kustannuksiin runsaan kymmenen vuoden päässä. Kasvavien tuotekehityspanostusten vuoksi on selvää, että erilaisten vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen hinnat tulevat alenemaan selvästi nykyisestä tällä aikavälillä. Uraanin hinnan sen sijaan voidaan odottaa nousevan olemassa olevien kaivosten ehtyessä ja uraaninlouhinnan vastustuksen kasvaessa ainakin muualla kuin Suomessa. Ydinvoiman kokonaisedullisuuden tai kalleuden arviointia vaikeuttaa entisestään se, ettei käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta tai ydinvoimaloiden purkamisesta ole ennakkotapauksia. Jos ydinsähkö osoittautuukin muita energiantuotantomuotoja kalliimmaksi voimaloiden aikanaan mahdollisesti valmistuessa, se voisi olla kohtalokasta Suomen kilpailukyvylle.
Ydinvoimaan liittyvien lukuisten erilaisten riskien takia uusien lupien kanssa ei ole nyt syytä hätiköidä, vaan olisi syytä ottaa kunnon aikalisä perusteellisen keskustelun mahdollistamiseksi. Suomen kansalaisena ja veronmaksajana toivoisin myös, että ydinvoimaan liittyvät epäselvät kysymykset käsiteltäisiin oikeassa järjestyksessä. Ensin olisi syytä panna voimaan presidentin jo vuonna 2005 vahvistama ydinvastuulaki, jonka perusteella ydinlaitoksen haltija vastaisi suuronnettomuuden kustannuksista. Nykyisin voimassaoleva laki jättää tämänkin kustannuksen viime kädessä veronmaksajien maksettavaksi. Kun tämä ensiarvoisen tärkeä kysymys on hoidettu pois alta, voidaan palata keskusteluun uusien ydinvoimalaitosten tarpeellisuudesta ja haluttavuudesta sekä ydinsähkön edullisuudesta tai kalleudesta.
Jan Kunnas
Ympäristö- ja taloushistorian tohtori
Ensinnäkin on epäselvää miten paljon uuden ydinvoimalan rakentaminen tulee maksamaan. Nyt rakenteilla oleva ydinvoimala tilattiin avaimet käteen -periaatteella, minkä jälkeen rakentamiskustannukset ovat osoittautuneet ennakoitua selvästi suuremmiksi. Pilviin karanneet kustannukset jäävät todennäköisesti rakennuttajan eli Arevan kontolle, vaikka tämäkään ei ole vielä täysin varmaa, sillä se toki pyrkii omalta osaltaan löytämään toisen syyllisen eli maksajan ennakoitua suurempiin kustannuksiin. Toinen kysymys on se, miten jaetaan itse viivästymisestä aiheutuvia kuluja; Areva ja voimalan tilaaja Teollisuuden Voima kiistelevät kansainvälisessä välitystuomioistuimessa kenen syytä viivästyminen on. Täytyy vain toivoa ettei näitä kustannuksia kaadeta loppujen lopuksi veronmaksajien niskaan, kuten tulisi käymään jos ydinvoimalassa aikanaan tapahtuu jotain vakavaa. Kuluttajat maksavat joka tapauksessa viivästymisestä jo nyt sähkön korkeampana hintana.
Varmaa sen sijaan on, ettei näitä mahdollisesti rakennettavia yhtä, kahta tai kolmea uuttaa ydinvoimalaa tulla saamaan näin halvalla. Nyt rakenteilla oleva voimala on demonstraatiokappale, mikä näkyi myös hinnassa (valitettavasti se osoittautui myös harjoituskappaleeksi). Lopullisten hintalappujen ennakoimattomuus aiheuttaa sen, että emme voi tietää miten edulliseksi tai kalliiksi ydinvoima loppujen lopuksi tulee, sillä ydinvoimassa juuri rakentamiskustannukset ovat merkittävin kustannusvaikutus. Mikäli kustannukset karkaavat käsistä, näillä yrityksillä ei tule olemaan varoja uusien tuotantolaitosten rakentamiseen, tai edes toteuttaa lupauksiaan uusiutuvien energianlähteiden edistämisestä. Ydinvoima itsessäänhän ei juuri työllistä, varsinkaan jos verrataan vaihtoehtoisiin energiantuotantotapoihin. Hakemusvaiheen lupauksista huolimatta vain kolmasosa rakenteilla olevan voimalan työvoimasta on Suomesta.
Toinen merkittävä riski liittyy siihen, että lukittaisiin Suomen energiapolitiikka hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti valmistuviin voimaloihin. Nyt rakenteilla oleva ydinvoimala sai lähtölaukauksensa vuonna 2002 annetulla eduskunnan periaateluvalla, ja voimalan oli alun perin tarkoitus valmistua ennen kesää 2009. Lokakuussa 2009 TVO kuitenkin tiedotti, että valmistuminen saattaa viivästyä kesäkuusta 2012, joka oli laitostoimittajan vahvistama senhetkinen aikataulu. Joten jos toiveikkaasti arvioidaan, että laitos valmistuu vuonna 2013, niin periaateluvasta valmistumiseen kuluisi yksitoista vuotta. Silloin selviää myös onko laitos sellaisessa kunnossa, että se voidaan käynnistää, ja lopulta kytkeä sähköverkkoon. Toisin sanoen, jos nyt myönnettäisiin periaateluvat yhdelle tai kahdelle uudelle ydinvoimalaitokselle, niin ensimmäistä näistä voidaan arvioida kytkettävän verkkoon aikaisintaan vuonna 2021 (Voimaloita ei voitaisi rakentaa yhtä aikaa, jos halutaan, että päästään edes nykyisen voimalaitostyömaan vähäiseen työllisyysvaikutukseen). Siihen saakka Suomeen energiapolitiikka roikkuisi löysässä hirressä.
Ydinvoimalaprojektien poikkeuksellisen pitkä kesto olisi syytä huomioida myös erilaisten sähköntuotantomuotojen kustannusvertailussa. Siten ydinsähkön hintaa pitäisi verrata kilpailevien tuotantomuotojen kustannuksiin runsaan kymmenen vuoden päässä. Kasvavien tuotekehityspanostusten vuoksi on selvää, että erilaisten vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen hinnat tulevat alenemaan selvästi nykyisestä tällä aikavälillä. Uraanin hinnan sen sijaan voidaan odottaa nousevan olemassa olevien kaivosten ehtyessä ja uraaninlouhinnan vastustuksen kasvaessa ainakin muualla kuin Suomessa. Ydinvoiman kokonaisedullisuuden tai kalleuden arviointia vaikeuttaa entisestään se, ettei käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta tai ydinvoimaloiden purkamisesta ole ennakkotapauksia. Jos ydinsähkö osoittautuukin muita energiantuotantomuotoja kalliimmaksi voimaloiden aikanaan mahdollisesti valmistuessa, se voisi olla kohtalokasta Suomen kilpailukyvylle.
Ydinvoimaan liittyvien lukuisten erilaisten riskien takia uusien lupien kanssa ei ole nyt syytä hätiköidä, vaan olisi syytä ottaa kunnon aikalisä perusteellisen keskustelun mahdollistamiseksi. Suomen kansalaisena ja veronmaksajana toivoisin myös, että ydinvoimaan liittyvät epäselvät kysymykset käsiteltäisiin oikeassa järjestyksessä. Ensin olisi syytä panna voimaan presidentin jo vuonna 2005 vahvistama ydinvastuulaki, jonka perusteella ydinlaitoksen haltija vastaisi suuronnettomuuden kustannuksista. Nykyisin voimassaoleva laki jättää tämänkin kustannuksen viime kädessä veronmaksajien maksettavaksi. Kun tämä ensiarvoisen tärkeä kysymys on hoidettu pois alta, voidaan palata keskusteluun uusien ydinvoimalaitosten tarpeellisuudesta ja haluttavuudesta sekä ydinsähkön edullisuudesta tai kalleudesta.
Jan Kunnas
Ympäristö- ja taloushistorian tohtori
Research Interests:
Maabrändityöryhmä toteaa raportissaan, että nykymaailman ongelmat tarjoavat Suomelle ainutlaatuisen tilaisuuden nostaa kansainvälistä profiiliamme ja tehdä Suomi maailmanlaajuisesti tunnetuksi ongelmien ratkaisijana.
Research Interests:
"Eri ministeriöt jättivät keskiviikkona valtionvarainministeriölle ehdotuksiaan satojen miljoonien eurojen edestä elvyttävään lisäbudjettiin. Ehdotuksissa on painotettu töiden nopeata aloitusmahdollisuutta ja työllistävyyttä. Sinänsä... more
"Eri ministeriöt jättivät keskiviikkona valtionvarainministeriölle ehdotuksiaan satojen miljoonien eurojen edestä elvyttävään lisäbudjettiin. Ehdotuksissa on painotettu töiden nopeata aloitusmahdollisuutta ja työllistävyyttä. Sinänsä hyviä perusteita, joiden rinnalle nostaisin yhden pidemmällä tähtäyksellä vielä tärkeämmän – nimittäin ilmastonmuutoksen torjunnan. Tekemistä riittää niin suomalaisen yhteiskunnan muuttamiseksi vähemmän energiaa kuluttavaksi kuin energiajärjestelmämme muuttamisessa vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaksi.
"
"
Research Interests:
Haluan kiittää Pia Kaumaa erinomaisesta sunnuntaidebatti-kirjoituksesta (HS 15.2.) suomalaisten yritysten unohtamasta laadusta. Suosisin mielelläni suomalaisia tuotteita, jos se ei takaisi pelkästään korkeampaa hintaa, vaan myös parempaa... more
Haluan kiittää Pia Kaumaa erinomaisesta sunnuntaidebatti-kirjoituksesta (HS 15.2.) suomalaisten yritysten unohtamasta laadusta. Suosisin mielelläni suomalaisia tuotteita, jos se ei takaisi pelkästään korkeampaa hintaa, vaan myös parempaa laatua. Esimerkkinä yrityksestä, joka on ymmärtänyt laadun merkityksen, Kaumaa mainitsee japanilaisen autonvalmistajan Toyotan. Ehkä juuri sen takia se ei ole tarvinnut tai halunnut irtisanoa työntekijöitä sitten vuoden 1949.
Japanissa ryhdyttiin 1970-luvulla integroimaan laatutyötä tiiviisti varsinaiseen liiketoimintaan. Ajatuksena oli: “Se, että ei ole virheitä, ei merkitse että kaikki olisi kunnossa” Korkean laadun takaamiseksi luotiin erilaisia järjestelmiä, joilla sidottiin sekä asiakkaita että alihankkijoita tiiviimmin mukaan yrityksen toimintaan. Loppu on historiaa; Toyota, Honda, Canon, Nikon ja monet muut japanilaiset yritykset valloittivat maailmaa laadukkaiden tuotteiden avulla.
Laatukäsitteen kehitys ei Japanissa kuitenkaan ole pysähtynyt tähän. Japanilaissyntyinen laatuguru Genichi Taguchi katsoo että laadulla on moraalinen ulottuvuus. Laatu mittaa kuinka suuri haitta tai hyöty yrityksestä, sen resurssien käytöstä (raaka-aineet, energia, vesi, ilma) ja sen aikaansaamista tuotteista on yhteiskunnalle kokonaisuudessaan. Laadun moraalinen ulottuvuus korostuu näinä ilmastonmuutoksen aikana. Voidaanko tuotetta, jonka valmistaminen aiheuttaa suuria kasvihuonekaasupäästöjä, pitää laadukkaana? Kääntäen voidaan ajatella että kaikki investoinnit energiansäästöön ja muut hiilidioksidipäästöjä vähentävät ratkaisut parantavat yrityksen tuotteiden laatua.
Jan Kunnas
jatko-opiskelija
Yliopistollinen Eurooppa instituutti
Firenze, Italia
Japanissa ryhdyttiin 1970-luvulla integroimaan laatutyötä tiiviisti varsinaiseen liiketoimintaan. Ajatuksena oli: “Se, että ei ole virheitä, ei merkitse että kaikki olisi kunnossa” Korkean laadun takaamiseksi luotiin erilaisia järjestelmiä, joilla sidottiin sekä asiakkaita että alihankkijoita tiiviimmin mukaan yrityksen toimintaan. Loppu on historiaa; Toyota, Honda, Canon, Nikon ja monet muut japanilaiset yritykset valloittivat maailmaa laadukkaiden tuotteiden avulla.
Laatukäsitteen kehitys ei Japanissa kuitenkaan ole pysähtynyt tähän. Japanilaissyntyinen laatuguru Genichi Taguchi katsoo että laadulla on moraalinen ulottuvuus. Laatu mittaa kuinka suuri haitta tai hyöty yrityksestä, sen resurssien käytöstä (raaka-aineet, energia, vesi, ilma) ja sen aikaansaamista tuotteista on yhteiskunnalle kokonaisuudessaan. Laadun moraalinen ulottuvuus korostuu näinä ilmastonmuutoksen aikana. Voidaanko tuotetta, jonka valmistaminen aiheuttaa suuria kasvihuonekaasupäästöjä, pitää laadukkaana? Kääntäen voidaan ajatella että kaikki investoinnit energiansäästöön ja muut hiilidioksidipäästöjä vähentävät ratkaisut parantavat yrityksen tuotteiden laatua.
Jan Kunnas
jatko-opiskelija
Yliopistollinen Eurooppa instituutti
Firenze, Italia
Research Interests:
Yksi yliopistoni professoreista kommentoi väitöskirjani varhaista versiota todeten, että harva uskoo enää että historia olisi elämän opettaja (Historia est Magistra Vitae). Uskon kuitenkin, että luopuminen Ciceron hellimästä ajatuksesta,... more
Yksi yliopistoni professoreista kommentoi väitöskirjani varhaista versiota todeten, että harva uskoo enää että historia olisi elämän opettaja (Historia est Magistra Vitae). Uskon kuitenkin, että luopuminen Ciceron hellimästä ajatuksesta, että voisimme oppia historiasta, olisi suuri menetys sekä tutkimukselle että ympäröivälle yhteiskunnalle. Kuten, jo Voltaire tiesi: Menneisyyden merkittävät virheet ovat monilla tavoin hyödyllisiä. Voimme kenties ottaa oppia vanhoista virheistä, ja toisaalta löytää toivorikkaita oivalluksia vanhoista menestystarinoista.
Research Interests:
Teollisuusmaiden hiilivelka on samansuuruinen kuin kehitysmaiden lainataakka. Tämä tarjoaa oivan tilaisuuden tilanteen nollaamiseen. Esitän, että kehitysmaat jotka tulevat mukaan kansainväliseen sopimukseen, joka toivottavasti solmitaan... more
Teollisuusmaiden hiilivelka on samansuuruinen kuin kehitysmaiden lainataakka. Tämä tarjoaa oivan tilaisuuden tilanteen nollaamiseen. Esitän, että kehitysmaat jotka tulevat mukaan kansainväliseen sopimukseen, joka toivottavasti solmitaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuoden loppupuolella, saavat velkansa kuitattua. Tämän jälkeen voidaan aloittaa yhteiset ponnistelut kasvihuoneilmiön ja taloustaantuman samanaikaiseen torjumiseen. Velkojen molemminpuolinen anteeksianto auttaisi kansainvälistä pankkijärjestelmää takaisin jaloilleen, ja investoinnit energian säästöön ja vihreään energiaan toisi kaivattuja työpaikkoja.
Research Interests:
Olli Kivinen aloittaa kolumninsa (HS 8.12.) muistuttamalla Kööpenhaminan ilmastokokouksen tärkeydestä. Hän toteaa, että ilmastonsuojelu tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta vastaisuudessa tarvitaan tarkkaa peliä, sillä samaan aikaan on... more
Olli Kivinen aloittaa kolumninsa (HS 8.12.) muistuttamalla Kööpenhaminan ilmastokokouksen tärkeydestä. Hän toteaa, että ilmastonsuojelu tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta vastaisuudessa tarvitaan tarkkaa peliä, sillä samaan aikaan on pidettävä huolta omasta kilpailukyvystä. Onneksi nämä eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa olevia tavoitteita, vaan toisiaan tukevia: Energiavallankumous olisi mitä parhainta lääkettä EU:n ja sen jäsenmaiden kilpailukyvylle!
Charles Weiss ja William B. Bonvillian luonnostelevat keväällä ilmestyneessä kirjassaan “Structuring an Energy Technology Revolution” Yhdysvalloille energiateknologiaohjelmaa, joka olisi suuruusluokaltaan Apollo-ohjelmaa vastaava.
Perusteluna näin suurelle ohjelmalle on energiasektorin ali-investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen verrattuna aloihin, joissa muutosvauhti on sitä luokkaa mitä tarvittaisiin energiasektorillekin ilmastohaasteeseen vastaamiseksi. Esimerkiksi tietotekniikan ja biolääketieteen aloilla tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetään 10–20 prosenttia tuloista, kun energiasektori käyttää alle yhden prosentin. Rahoitusta tähän ohjelmaan he keräisivät mm. päästökaupasta ja energia- ja päästöintensiivisten alojen veroetuisuuksien poistoilla.
Yhdysvaltalaisten kirjoittajien maanmiehilleen kirjoittamassa kirjassa ei tule yllätyksenä, että Yhdysvaltojen johtajuutta energiasektorin tuotekehityksessä pidetään olennaisena, jotta energiateknologia kehittyisi riittävällä nopeudella.
Suomen ja Euroopan Union kansalaisena haluaisin kuitenkin protestoida. Apollo-vertausta jatkaen, julistan uuden ”kilpajuoksun kuuhun” alkaneeksi. Loppujen lopuksi kaikki olisivat voittajia tässä kisassa, mutta kilpajuoksun voittaja palkittaisiin myös ruhtinaallisesti parantuneen kilpailukyvyn muodossa.
Weiss ja Bonvillian muistuttavat, että Yhdysvaltojen vauraus ja hyvinvointi perustuu sen asemaan teknologiajohtajana. EU:n yksipuolinen päätös leikata kasvihuonekaasujaan vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä on hyvä alku tämän johtajuuden ottamiseksi. Ison Britannian pääministerin Gordon Brownin toivoma 30 prosenttia olisi vielä vakuuttavampi askel kohti johtajuutta.
Kunnolliset tavoitteet ovat toki vasta alkua, lisäksi tarvitaan riittävät tuet energiateknologian tutkimukseen ja tuotekehitykseen niin kansallisella kuin EU:n tasolla. Ja sitten vaan piikkarit jalkaan, kilpajuoksu alkaa…
Charles Weiss ja William B. Bonvillian luonnostelevat keväällä ilmestyneessä kirjassaan “Structuring an Energy Technology Revolution” Yhdysvalloille energiateknologiaohjelmaa, joka olisi suuruusluokaltaan Apollo-ohjelmaa vastaava.
Perusteluna näin suurelle ohjelmalle on energiasektorin ali-investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen verrattuna aloihin, joissa muutosvauhti on sitä luokkaa mitä tarvittaisiin energiasektorillekin ilmastohaasteeseen vastaamiseksi. Esimerkiksi tietotekniikan ja biolääketieteen aloilla tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetään 10–20 prosenttia tuloista, kun energiasektori käyttää alle yhden prosentin. Rahoitusta tähän ohjelmaan he keräisivät mm. päästökaupasta ja energia- ja päästöintensiivisten alojen veroetuisuuksien poistoilla.
Yhdysvaltalaisten kirjoittajien maanmiehilleen kirjoittamassa kirjassa ei tule yllätyksenä, että Yhdysvaltojen johtajuutta energiasektorin tuotekehityksessä pidetään olennaisena, jotta energiateknologia kehittyisi riittävällä nopeudella.
Suomen ja Euroopan Union kansalaisena haluaisin kuitenkin protestoida. Apollo-vertausta jatkaen, julistan uuden ”kilpajuoksun kuuhun” alkaneeksi. Loppujen lopuksi kaikki olisivat voittajia tässä kisassa, mutta kilpajuoksun voittaja palkittaisiin myös ruhtinaallisesti parantuneen kilpailukyvyn muodossa.
Weiss ja Bonvillian muistuttavat, että Yhdysvaltojen vauraus ja hyvinvointi perustuu sen asemaan teknologiajohtajana. EU:n yksipuolinen päätös leikata kasvihuonekaasujaan vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä on hyvä alku tämän johtajuuden ottamiseksi. Ison Britannian pääministerin Gordon Brownin toivoma 30 prosenttia olisi vielä vakuuttavampi askel kohti johtajuutta.
Kunnolliset tavoitteet ovat toki vasta alkua, lisäksi tarvitaan riittävät tuet energiateknologian tutkimukseen ja tuotekehitykseen niin kansallisella kuin EU:n tasolla. Ja sitten vaan piikkarit jalkaan, kilpajuoksu alkaa…
Research Interests:
An article on sustainable use of wood bases products. (In Finnish) On olemassa kaksi toisiaan täydentävää tapaa saada puun kulutus ympäristövaran edellyttämälle tasolle: 1) Puun kulutuksen vähentäminen 2) Ympäristövaran kasvattaminen... more
An article on sustainable use of wood bases products. (In Finnish)
On olemassa kaksi toisiaan täydentävää tapaa saada puun kulutus ympäristövaran edellyttämälle tasolle:
1) Puun kulutuksen vähentäminen
2) Ympäristövaran kasvattaminen
Molempia keinoja on tarkasteltava niiden vaihtoehtoiskustannusten valossa. Keinot tavoitteiden aikaansaamiseksi eivät saa aiheuttaa entistä suurempia ongelmia.
On olemassa kaksi toisiaan täydentävää tapaa saada puun kulutus ympäristövaran edellyttämälle tasolle:
1) Puun kulutuksen vähentäminen
2) Ympäristövaran kasvattaminen
Molempia keinoja on tarkasteltava niiden vaihtoehtoiskustannusten valossa. Keinot tavoitteiden aikaansaamiseksi eivät saa aiheuttaa entistä suurempia ongelmia.
Research Interests:
An paper about the movement to protect Finnish Old-Growth forests from Friends of Talaskangas to the Forest Group of Nature League (1986-1996). (In Finnish)
Research Interests:
ESIPUHE Satojatuhansia suomalaisia on edelleen työttöminä, riippumatta käytettävästä tilastointitavasta. Työn puutteesta kärsivien joukko on kuitenkin vähintään kaksinkertainen. Työttömiksi voidaan laskea mm. työttömyyseläkkeelle... more
ESIPUHE
Satojatuhansia suomalaisia on edelleen työttöminä, riippumatta
käytettävästä tilastointitavasta. Työn puutteesta kärsivien joukko on
kuitenkin vähintään kaksinkertainen. Työttömiksi voidaan laskea mm.
työttömyyseläkkeelle siirretyt sekä vajaatyölliset, jotka ovat
vastentahtoisesti osa-aikatyössä. Samaan aikaan tekemättömiä töitä on
yllin kyllin mm. ympäristöalalla ja osa työväestöstä uupuu liiallisen
työtaakan alla.
Ympäristö- ja työllisyysongelmien hoito on tehokkainta, kun ongelmat
yhdistetään. Työllistäminen pelkän työllistämisen vuoksi ei ole
työttömienkään etujen mukaista pidemmällä tähtäyksellä. Työttömillä on
oikeus ja halukkuutta mielekkäisiin töihin. Yhdymme Helsingin työttömien
näkemykseen: "Työn on oltava työntekijälle mielekästä ja hänen yhteisölleen
tarpeellista".
Usein työllisyysohjelmia vaivaa asenne "töitä hinnalla millä hyvänsä".
Järjettömiä ja ympäristön kannalta haitallisia hankkeita puolustellaan ja
ajetaan läpi työttömyyteen vetoamalla. Tämä ei ole kenenkään etujen
mukaista pitkällä tähtäimellä, ei varsinkaan työttömien.
Myös ammattiyhdistysliikkeellä on kaikki syyt tuoda ympäristökysymyksiä
esille aktiivisemmin. AY-liike on edelleen Suomen vahvin kansalaisliike ja
sen tehtäviin kuuluu jäsentensä hyvinvoinnin edistäminen. Hyvä ympäristö
on toimeentulokysymysten ohella tärkeä osa hyvinvointia. Ay-liike voi
osoittaa olevansa myös nuorten asialla ottamalla ympäristökysymykset yhä
merkittävämmäksi osaksi toimintaansa, sillä varsinkin nuorison keskuudessa
ympäristökysymykset ovat tärkeitä.
Yksin työllisyysohjelmamme esityksillä ei maatamme vaivaavaa
työllisyysongelmaa ratkaista. Toivomme kuitenkin, että ohjelma voisi toimia
avauksena keskusteluille ympäristö- ja ay-väen kesken siitä, miten
ympäristö- ja työllisyyskysymysten hoitamista voidaan yhdistää.
Näkemyksemme mukaan ympäristö ja työllisyys eivät ole toisilleen
vastakkaisia, vaan ympäristöasioiden huomioon ottaminen pikemminkin luo
työpaikkoja.
Julkaisemme keskusteluavauksemme vaalien alla, toivoen näin voimme
vaikuttaa omalta osaltamme siihen, että ympäristö- ja työllisyyskysymysten
yhteensovittaminen nousee tärkeäksi osaksi vaaleja.
Helsingissä 17.2.1999
Ympäristö- ja ay-väen työllisyystyöryhmän puolesta
Jan Kunnas
puheenjohtaja
Maan ystävät
Mauri Perä
puheenjohtaja
Työpaikkojen rauhantoimikunta
Satojatuhansia suomalaisia on edelleen työttöminä, riippumatta
käytettävästä tilastointitavasta. Työn puutteesta kärsivien joukko on
kuitenkin vähintään kaksinkertainen. Työttömiksi voidaan laskea mm.
työttömyyseläkkeelle siirretyt sekä vajaatyölliset, jotka ovat
vastentahtoisesti osa-aikatyössä. Samaan aikaan tekemättömiä töitä on
yllin kyllin mm. ympäristöalalla ja osa työväestöstä uupuu liiallisen
työtaakan alla.
Ympäristö- ja työllisyysongelmien hoito on tehokkainta, kun ongelmat
yhdistetään. Työllistäminen pelkän työllistämisen vuoksi ei ole
työttömienkään etujen mukaista pidemmällä tähtäyksellä. Työttömillä on
oikeus ja halukkuutta mielekkäisiin töihin. Yhdymme Helsingin työttömien
näkemykseen: "Työn on oltava työntekijälle mielekästä ja hänen yhteisölleen
tarpeellista".
Usein työllisyysohjelmia vaivaa asenne "töitä hinnalla millä hyvänsä".
Järjettömiä ja ympäristön kannalta haitallisia hankkeita puolustellaan ja
ajetaan läpi työttömyyteen vetoamalla. Tämä ei ole kenenkään etujen
mukaista pitkällä tähtäimellä, ei varsinkaan työttömien.
Myös ammattiyhdistysliikkeellä on kaikki syyt tuoda ympäristökysymyksiä
esille aktiivisemmin. AY-liike on edelleen Suomen vahvin kansalaisliike ja
sen tehtäviin kuuluu jäsentensä hyvinvoinnin edistäminen. Hyvä ympäristö
on toimeentulokysymysten ohella tärkeä osa hyvinvointia. Ay-liike voi
osoittaa olevansa myös nuorten asialla ottamalla ympäristökysymykset yhä
merkittävämmäksi osaksi toimintaansa, sillä varsinkin nuorison keskuudessa
ympäristökysymykset ovat tärkeitä.
Yksin työllisyysohjelmamme esityksillä ei maatamme vaivaavaa
työllisyysongelmaa ratkaista. Toivomme kuitenkin, että ohjelma voisi toimia
avauksena keskusteluille ympäristö- ja ay-väen kesken siitä, miten
ympäristö- ja työllisyyskysymysten hoitamista voidaan yhdistää.
Näkemyksemme mukaan ympäristö ja työllisyys eivät ole toisilleen
vastakkaisia, vaan ympäristöasioiden huomioon ottaminen pikemminkin luo
työpaikkoja.
Julkaisemme keskusteluavauksemme vaalien alla, toivoen näin voimme
vaikuttaa omalta osaltamme siihen, että ympäristö- ja työllisyyskysymysten
yhteensovittaminen nousee tärkeäksi osaksi vaaleja.
Helsingissä 17.2.1999
Ympäristö- ja ay-väen työllisyystyöryhmän puolesta
Jan Kunnas
puheenjohtaja
Maan ystävät
Mauri Perä
puheenjohtaja
Työpaikkojen rauhantoimikunta
Research Interests:
YMPÄRISTÖ- JA TYÖLLISYYSONGELMIEN hoito on tehokkainta, kun ne yhdistetään.
Research Interests:
Ecuadorin Maan ystävien, Acción Ecológica -järjestön mukaan kehitysmaiden ulkomaanvelka on jo maksettu, koska se ei ole mitään verrattuna teollisuusmaiden maksamattomaan ekologiseen velkaan koko planeetalle.
Research Interests:
Leningradin ydinvoimalassa Sosnovyi Borissa aiotaan jatkaa vanhojen reaktorien käyttöikää, vaikka jäteongelma ja turvallisuusriskit ovat ratkaisematta. English Summary: Sosnovyi Bor nuclear power station's problems remain unresolved.... more
Leningradin ydinvoimalassa Sosnovyi Borissa aiotaan jatkaa vanhojen reaktorien käyttöikää, vaikka jäteongelma ja turvallisuusriskit ovat ratkaisematta.
English Summary: Sosnovyi Bor nuclear power station's problems remain unresolved.
Standing just 150 km southeast of Helsinki, the Sosnovyi Bor nuclear power station has four 1000-MW Chernobyl type reactors. The first reactor, which has been in operation since 1973, is supposed to be in service up to 2003, while the service life of all four reactors should cease by 2011. However, the Russians intend not only extending the life of the present reactors, but also increasing the plant's output. Since the Finns purchase electricity from Russia, they are helping to support the new construction.
The fuel store used by the power plant has been filled up to 130 %. This has been achieved by packing more submersed rods in! There are 5000 tons of spent fuel stored just 90 metres from the Baltic Sea. In 1997, the Finnish Centre for Radiation and Nuclear Safety found a score of fractures in the storage vessels.
English Summary: Sosnovyi Bor nuclear power station's problems remain unresolved.
Standing just 150 km southeast of Helsinki, the Sosnovyi Bor nuclear power station has four 1000-MW Chernobyl type reactors. The first reactor, which has been in operation since 1973, is supposed to be in service up to 2003, while the service life of all four reactors should cease by 2011. However, the Russians intend not only extending the life of the present reactors, but also increasing the plant's output. Since the Finns purchase electricity from Russia, they are helping to support the new construction.
The fuel store used by the power plant has been filled up to 130 %. This has been achieved by packing more submersed rods in! There are 5000 tons of spent fuel stored just 90 metres from the Baltic Sea. In 1997, the Finnish Centre for Radiation and Nuclear Safety found a score of fractures in the storage vessels.
Research Interests:
Spontaani kulttuuri on kitkettävä ennen kuin se osoittautuu suunniteltua aidommaksi.
Research Interests:
Tulvavahinkoja voitaisiin ehkäistä ennallistamalla ojitettuja soita. Poikkeukselliset rankkasateet ja niiden aiheuttamat tulvat ovat mullistaneet monen suomalaisen elämän. Vesi on tulvinut kellareihin ja ajanut ihmisiä kodeistaan,... more
Tulvavahinkoja voitaisiin ehkäistä ennallistamalla ojitettuja soita.
Poikkeukselliset rankkasateet ja niiden aiheuttamat tulvat ovat mullistaneet monen suomalaisen elämän. Vesi on tulvinut kellareihin ja ajanut ihmisiä kodeistaan, huuhtonut sorateitä mennessään ja katkaissut liikenteen valtatie kahdeksalta. Rankkasateet ovat tuhonneet satoja, ja vesien mukana pelloilta on kulkeutunut orgaanista ainesta ja ravinteita. Näiden hajoaminen kuluttaa vedestä hapen, minkä vuoksi ainakin Vantaanjoessa on kuollut kaloja.
Vaikka sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen suuret, tuhojen laajuutta on aiheellisesti päivitelty. Joissakin puheenvuoroissa on tuotu esille jätevesiverkostojen alimitoitus, jonka vuoksi jätevesiä on jouduttu laskemaan puhdistamattomina jokiin. On ihmetelty, kuinka on mahdollista, että jätevettä joutuu vedenottamoihin ja sitä kautta vesijohtoveteen, kuten on käynyt muun muassa Riihimäellä ja Ristiinassa.
Jahka näiden tulvien aiheuttamat vahingot on saatu korjattua, onkin syytä paneutua ennaltaehkäisyyn. Poikkeuksellisesta voi tulla tavanomaista, jos sademäärät kasvavat ennusteiden mukaisesti ilmaston lämmetessä. Suomessa ilmastonmuutoksen on arvioitu nostavan sademäärää pitkällä aikavälillä jopa 30–50 prosenttia.
Kun ratkaisuja etsitään, on syytä huomioida myös jokien yläjuoksut. Ei ole sattumaa, että pahimmat tulvavahingot sattuvat sellaisten jokien alajuoksuille, joiden yläjuoksuilla on runsaasti ojitettuja soita. Koskematon suo on kuin jättimäinen pesusieni, joka vedenvarastointikykynsä ansiosta toimii tulvien tasaajana. Ojitetut suot taas pidättävät vettä kuin rikkinäinen ämpäri.
Suot peittivät aikoinaan kymmenisen miljoonaa hehtaaria eli lähes kolmanneksen Suomen pinta-alasta, mutta nykyään alkuperäisestä suo alasta on jäljellä alle puolet. Soiden ojittaminen viljelykäyttöön alkoi jo keskiajalla, ja kaiken kaikkiaan noin miljoona hehtaaria suota on raivattu maatalousmaaksi. Myös valtiovalta näki soiden ojittamisen tärkeäksi, sillä soiden uskottiin aiheuttavan halloja. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin juuri päinvastainen, sillä suot tasaavat lämpötilaeroja.
Ihan toisenlaisiin mittaluokkiin ojittaminen kohosi 1960-luvun lopussa, jolloin ojituksen koneellistuminen lähti toden teolla liikkeelle. Niihin aikoihin ojitettiin vuosittain lähes prosentti Suomen maapinta-alasta. Ojituksen tärkeimmäksi tavoitteeksi nähtiin metsien määrän kasvattaminen.
Valtio jakoi halpakorkoista lainaa ja suoraa tukea metsänojituksiin ja ojitti myös omia soitaan. Rahaa paloi runsaasti, olihan ojittamista varten saatu halpakorkoista lainaa Maailmanpankilta. Metsäojitusinnon ollessa suurimmillaan ojitettiin valitettavasti runsaasti myös metsätalouden kannalta kelvottomia soita. Hurjimpien arvioiden mukaan jopa kolmasosa kaikista ojituksista on epäonnistunut.
Epäonnistuneita ojitusaloja voidaan ennallistaa tukkimalla ojia ja poistamalla kitukasvuiseksi jäänyttä puustoa. Näin saadaan soiden vedenpidätyskyky vähitellen palautettua. Poistettu puusto voidaan hyödyntää bioenergian tuotannossa. Myös entisiä turvesoita voidaan ennallistaa, vaikka niiden palautuminen turpeennostoa edeltävään tilaan viekin tuhansia vuosia.
Jokien ennallistamisella taas voidaan saada helpotusta niiden happikatoon. Uiton helpottamiseksi on aikoinaan perattu luke¬mattomia koskia. Näitä ennallistamalla saadaan aikaan luonnollisia veden hapettimia.
Ennallistaminen ei toki yksinään poista rankkasateiden aiheut¬tamia tuhoja, Toisaalta ennallistamisesta on myös paljon muuta hyötyä, niin aineetonta kuin aineellistakin. Aineellisiin hyötyihin voidaan laskea esimerkiksi menetettyjen lakkasoiden tai kalojen kutupaikkojen takaisin saaminen.
Nykyisessä työttömyystilanteessa ei haitanne sekään, että näin' synnytettäisiin runsaasti uusia työpaikkoja – seikka, Josta luulisi karkaavien työllisyystavoitteidensa kanssa painiskelevan hallituksen olevan kiinnostunut. Muistutettakoon valtiovarainministeriä vielä siitä, että ennallistaminen ei ole vastikkeeton kuluerä vaan investointi.
Poikkeukselliset rankkasateet ja niiden aiheuttamat tulvat ovat mullistaneet monen suomalaisen elämän. Vesi on tulvinut kellareihin ja ajanut ihmisiä kodeistaan, huuhtonut sorateitä mennessään ja katkaissut liikenteen valtatie kahdeksalta. Rankkasateet ovat tuhonneet satoja, ja vesien mukana pelloilta on kulkeutunut orgaanista ainesta ja ravinteita. Näiden hajoaminen kuluttaa vedestä hapen, minkä vuoksi ainakin Vantaanjoessa on kuollut kaloja.
Vaikka sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen suuret, tuhojen laajuutta on aiheellisesti päivitelty. Joissakin puheenvuoroissa on tuotu esille jätevesiverkostojen alimitoitus, jonka vuoksi jätevesiä on jouduttu laskemaan puhdistamattomina jokiin. On ihmetelty, kuinka on mahdollista, että jätevettä joutuu vedenottamoihin ja sitä kautta vesijohtoveteen, kuten on käynyt muun muassa Riihimäellä ja Ristiinassa.
Jahka näiden tulvien aiheuttamat vahingot on saatu korjattua, onkin syytä paneutua ennaltaehkäisyyn. Poikkeuksellisesta voi tulla tavanomaista, jos sademäärät kasvavat ennusteiden mukaisesti ilmaston lämmetessä. Suomessa ilmastonmuutoksen on arvioitu nostavan sademäärää pitkällä aikavälillä jopa 30–50 prosenttia.
Kun ratkaisuja etsitään, on syytä huomioida myös jokien yläjuoksut. Ei ole sattumaa, että pahimmat tulvavahingot sattuvat sellaisten jokien alajuoksuille, joiden yläjuoksuilla on runsaasti ojitettuja soita. Koskematon suo on kuin jättimäinen pesusieni, joka vedenvarastointikykynsä ansiosta toimii tulvien tasaajana. Ojitetut suot taas pidättävät vettä kuin rikkinäinen ämpäri.
Suot peittivät aikoinaan kymmenisen miljoonaa hehtaaria eli lähes kolmanneksen Suomen pinta-alasta, mutta nykyään alkuperäisestä suo alasta on jäljellä alle puolet. Soiden ojittaminen viljelykäyttöön alkoi jo keskiajalla, ja kaiken kaikkiaan noin miljoona hehtaaria suota on raivattu maatalousmaaksi. Myös valtiovalta näki soiden ojittamisen tärkeäksi, sillä soiden uskottiin aiheuttavan halloja. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin juuri päinvastainen, sillä suot tasaavat lämpötilaeroja.
Ihan toisenlaisiin mittaluokkiin ojittaminen kohosi 1960-luvun lopussa, jolloin ojituksen koneellistuminen lähti toden teolla liikkeelle. Niihin aikoihin ojitettiin vuosittain lähes prosentti Suomen maapinta-alasta. Ojituksen tärkeimmäksi tavoitteeksi nähtiin metsien määrän kasvattaminen.
Valtio jakoi halpakorkoista lainaa ja suoraa tukea metsänojituksiin ja ojitti myös omia soitaan. Rahaa paloi runsaasti, olihan ojittamista varten saatu halpakorkoista lainaa Maailmanpankilta. Metsäojitusinnon ollessa suurimmillaan ojitettiin valitettavasti runsaasti myös metsätalouden kannalta kelvottomia soita. Hurjimpien arvioiden mukaan jopa kolmasosa kaikista ojituksista on epäonnistunut.
Epäonnistuneita ojitusaloja voidaan ennallistaa tukkimalla ojia ja poistamalla kitukasvuiseksi jäänyttä puustoa. Näin saadaan soiden vedenpidätyskyky vähitellen palautettua. Poistettu puusto voidaan hyödyntää bioenergian tuotannossa. Myös entisiä turvesoita voidaan ennallistaa, vaikka niiden palautuminen turpeennostoa edeltävään tilaan viekin tuhansia vuosia.
Jokien ennallistamisella taas voidaan saada helpotusta niiden happikatoon. Uiton helpottamiseksi on aikoinaan perattu luke¬mattomia koskia. Näitä ennallistamalla saadaan aikaan luonnollisia veden hapettimia.
Ennallistaminen ei toki yksinään poista rankkasateiden aiheut¬tamia tuhoja, Toisaalta ennallistamisesta on myös paljon muuta hyötyä, niin aineetonta kuin aineellistakin. Aineellisiin hyötyihin voidaan laskea esimerkiksi menetettyjen lakkasoiden tai kalojen kutupaikkojen takaisin saaminen.
Nykyisessä työttömyystilanteessa ei haitanne sekään, että näin' synnytettäisiin runsaasti uusia työpaikkoja – seikka, Josta luulisi karkaavien työllisyystavoitteidensa kanssa painiskelevan hallituksen olevan kiinnostunut. Muistutettakoon valtiovarainministeriä vielä siitä, että ennallistaminen ei ole vastikkeeton kuluerä vaan investointi.
Research Interests:
A paper on the legacy of the 1990s economic crisis in Indonesia
Research Interests:
Ilmastonmuutos aiheuttaa metsänhoidolle lukuisia haasteita. Metsien tulisi kyetä sopeutumaan puiden elinkaaren aikana tapahtuvaan ilmastonmuutoksen ja samalla omalta osaltaan auttaa torjumaan sitä. Ilmastomuutokseen sopeutumista... more
Ilmastonmuutos aiheuttaa metsänhoidolle lukuisia haasteita. Metsien tulisi kyetä sopeutumaan puiden elinkaaren aikana tapahtuvaan ilmastonmuutoksen ja samalla omalta osaltaan auttaa torjumaan sitä. Ilmastomuutokseen sopeutumista vaikeuttaa kuitenkin siihen liittyvä suuri epävarmuus. Ilmasto todennäköisesti lämpenee, varsinkin talvella, mutta miten paljon ja miten nopeasti? Samalla ennustetaan mm. myrskyjen sekä tuholaisten ja tautien aiheuttamien tuhojen lisääntymistä. Seuraavaksi tullaan perustelemaan miksi luonnonmukainen metsänhoito kykenee parhaiten vastaamaan näihin haasteisiin.
Yleisellä tasolla luonnonmukainen metsänhoito voidaan ajatella riskien hallintana. Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin, vaan suositaan lajirikkaita erirakenteisia sekametsiä. Ennustettu kovien pakkastalvien harvinaistuminen ilmastonmuutoksen takia, kuulostaa mukavalta asialta, mutta metsien kannalta se voi osoittautua tuhoisaksi. Kovat pakkaset näet rajoittavat tehokkaasti tuholaisten ja tautien esiintymistä. Jo nyt on esimerkiksi nähtävissä viitteitä mäntypistiäisten runsausjaksojen tihentymiseen. Tässä tilanteessa voidaan minimoida yksittäisen metsän täydellisen tuhon mahdollisuus suosimalla monipuulajisia metsiä.
Luonnonmukaisessa metsänhoidossa ajatellaan metsissä kasvavien puiden lisäksi myös muiden metsissä esiintyvien lajien elinmahdollisuuksia. Tämäkään ei ole puhtaasti pyyteetöntä toimintaa, vaan voidaan myös nähdä osana riskienhallintaa. Metsiin jätetyissä pökkelöissä tai ripustetuissa pesäpöntöissä pesivät pikkulinnut edistävät metsien terveydentilaa omalta osaltaan syömällä tuhohyönteisiä. Petolinnut kiittävät pystyyn jätetyistä pesäpuista tai niille varta vasten rakennetuista keinopesistä syömällä jyrsijöitä, joita lämpenevä ilmasto myös saattaa suosia.
Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisten sääilmiöiden ennustetaan lisääntyvän, mikä metsien kannalta merkitsee lisääntyviä myrskytuhoja. Tässä tilanteessa on olennaista, että jatkuvan kasvatuksen avulla voidaan välttää turhia avohakkuita, jolloin minimoidaan tuulelle alttiiden reunametsien määrää. Eikä ole täysin merkityksetöntä sekään, ettei turhilla avohakkuilla tuhota muurahaisten pesiä ja elinympäristöjä. Yksi ainoa muurahaispesä asukkaineen voi poistaa noin 100 000 hyönteisen toukkaa päivässä. Siinä sivussa muurahaiset sitovat omalta osaltaan hiiltä pesiinsä karikkeen ja kaarnanpalojen muodossa.
Luonnonmukainen metsänhoito ei ainoastaan edistä ilmastonmuutokseen sopeutumista, vaan auttaa myös monella sen torjunnassa. Avohakkuiden välttämisen takia pystypuuston määrä säilyy koko ajan suurena, ja samalla myös metsiin varastoituneen hiilen määrä. Metsiin jätetty kuollut puuaines varastoi sekin omalta osaltaan hiiltä. Jatkuvan kasvatuksen metsässä tukkipuun tuotos on suuri, mikä on metsänomistajan kannalta eduksi tilanteessa, jossa sellu- ja paperiteollisuus siirtyy enenevässä määriin tropiikkiin halvan kuitupuun perään. Myös puun laadun kannalta jatkuva kasvatus on hyväksi. Tällä on suurta merkitystä ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaavan rakentamisen kannalta. Puusta tehdyt rakenteet ovat yleensä energiataloudellisesti 2-5 kertaa edullisempia ja samalla myös ilmastoystävällisempiä kuin vastaavat teräs-, betoni- ja alumiinirakenteet. Lisäksi pitkäikäiset puurakenteet varastoivat tehokkaasti hiiltä.
Yksipuulajisten havupuumetsien korvaaminen sekametsillä parantaa myös metsien heijastavuutta. Varsinkin kuusikot ovat hyvin tummia ja heijastavat heikosti ilmastoa lämmittäviä valonsäteitä takaisin. Ero korostuu talvella, kun lehtipuut ovat tiputtaneet lehtensä, jolloin lumipeitteinen maaperä heijastaa tehokkaasti lämpöä takaisin avaruuteen ilmastoa lämmittämästä. Heijastavuuden kannalta erityisen hyvä on valkorunkoinen koivu.
KIRJALLISUUTTA
Hetemäki, L., Harstela, P., Hynynen, J., Ilvesniemi, H. & Uusivuori, J. (toim.) (2006) Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Metlan työraportteja 26. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2006/mwp026.htm
Isomäki, R. (2008) 34 Tapaa estää maapallon ylikuumeneminen. Tammi
Kunnas, J. (1996) Puuperäisten tuotteiden käyttö. Teoksessa Ulvila, M. & Åkerman, M. (toim.), Kestävä Suomi – Kohti oikeudenmukaista ympäristövaraa. Maan ystävät & Ympäristö ja kehitys http://eui.academia.edu/JanKunnas/Papers#d81090
Mäntylä, K., Ranne, A., Pasi, S., Niemi, E., Ollila, P., Ritvanen, K. ja Tanskanen, E. (1992) Tuotteiden Energiasisältö ja kotitalouksien välillinen energiankulutus. Kauppa- ja teollisuusministeriö Energiaosasto Katsauksia B:111, Helsinki.
Yleisellä tasolla luonnonmukainen metsänhoito voidaan ajatella riskien hallintana. Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin, vaan suositaan lajirikkaita erirakenteisia sekametsiä. Ennustettu kovien pakkastalvien harvinaistuminen ilmastonmuutoksen takia, kuulostaa mukavalta asialta, mutta metsien kannalta se voi osoittautua tuhoisaksi. Kovat pakkaset näet rajoittavat tehokkaasti tuholaisten ja tautien esiintymistä. Jo nyt on esimerkiksi nähtävissä viitteitä mäntypistiäisten runsausjaksojen tihentymiseen. Tässä tilanteessa voidaan minimoida yksittäisen metsän täydellisen tuhon mahdollisuus suosimalla monipuulajisia metsiä.
Luonnonmukaisessa metsänhoidossa ajatellaan metsissä kasvavien puiden lisäksi myös muiden metsissä esiintyvien lajien elinmahdollisuuksia. Tämäkään ei ole puhtaasti pyyteetöntä toimintaa, vaan voidaan myös nähdä osana riskienhallintaa. Metsiin jätetyissä pökkelöissä tai ripustetuissa pesäpöntöissä pesivät pikkulinnut edistävät metsien terveydentilaa omalta osaltaan syömällä tuhohyönteisiä. Petolinnut kiittävät pystyyn jätetyistä pesäpuista tai niille varta vasten rakennetuista keinopesistä syömällä jyrsijöitä, joita lämpenevä ilmasto myös saattaa suosia.
Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisten sääilmiöiden ennustetaan lisääntyvän, mikä metsien kannalta merkitsee lisääntyviä myrskytuhoja. Tässä tilanteessa on olennaista, että jatkuvan kasvatuksen avulla voidaan välttää turhia avohakkuita, jolloin minimoidaan tuulelle alttiiden reunametsien määrää. Eikä ole täysin merkityksetöntä sekään, ettei turhilla avohakkuilla tuhota muurahaisten pesiä ja elinympäristöjä. Yksi ainoa muurahaispesä asukkaineen voi poistaa noin 100 000 hyönteisen toukkaa päivässä. Siinä sivussa muurahaiset sitovat omalta osaltaan hiiltä pesiinsä karikkeen ja kaarnanpalojen muodossa.
Luonnonmukainen metsänhoito ei ainoastaan edistä ilmastonmuutokseen sopeutumista, vaan auttaa myös monella sen torjunnassa. Avohakkuiden välttämisen takia pystypuuston määrä säilyy koko ajan suurena, ja samalla myös metsiin varastoituneen hiilen määrä. Metsiin jätetty kuollut puuaines varastoi sekin omalta osaltaan hiiltä. Jatkuvan kasvatuksen metsässä tukkipuun tuotos on suuri, mikä on metsänomistajan kannalta eduksi tilanteessa, jossa sellu- ja paperiteollisuus siirtyy enenevässä määriin tropiikkiin halvan kuitupuun perään. Myös puun laadun kannalta jatkuva kasvatus on hyväksi. Tällä on suurta merkitystä ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaavan rakentamisen kannalta. Puusta tehdyt rakenteet ovat yleensä energiataloudellisesti 2-5 kertaa edullisempia ja samalla myös ilmastoystävällisempiä kuin vastaavat teräs-, betoni- ja alumiinirakenteet. Lisäksi pitkäikäiset puurakenteet varastoivat tehokkaasti hiiltä.
Yksipuulajisten havupuumetsien korvaaminen sekametsillä parantaa myös metsien heijastavuutta. Varsinkin kuusikot ovat hyvin tummia ja heijastavat heikosti ilmastoa lämmittäviä valonsäteitä takaisin. Ero korostuu talvella, kun lehtipuut ovat tiputtaneet lehtensä, jolloin lumipeitteinen maaperä heijastaa tehokkaasti lämpöä takaisin avaruuteen ilmastoa lämmittämästä. Heijastavuuden kannalta erityisen hyvä on valkorunkoinen koivu.
KIRJALLISUUTTA
Hetemäki, L., Harstela, P., Hynynen, J., Ilvesniemi, H. & Uusivuori, J. (toim.) (2006) Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Metlan työraportteja 26. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2006/mwp026.htm
Isomäki, R. (2008) 34 Tapaa estää maapallon ylikuumeneminen. Tammi
Kunnas, J. (1996) Puuperäisten tuotteiden käyttö. Teoksessa Ulvila, M. & Åkerman, M. (toim.), Kestävä Suomi – Kohti oikeudenmukaista ympäristövaraa. Maan ystävät & Ympäristö ja kehitys http://eui.academia.edu/JanKunnas/Papers#d81090
Mäntylä, K., Ranne, A., Pasi, S., Niemi, E., Ollila, P., Ritvanen, K. ja Tanskanen, E. (1992) Tuotteiden Energiasisältö ja kotitalouksien välillinen energiankulutus. Kauppa- ja teollisuusministeriö Energiaosasto Katsauksia B:111, Helsinki.
Research Interests:
Ilmastonmuutoksesta kertovan tutkimustiedon muuttuessa yhä vankemmaksi ilmastoskeptismi näyttää muuttavan muotonsa, enää ei epäillä ilmastonmuutosta sinänsä vaan sen ratkaisukeinoja. Kioto-tyyppisten kansainvälisten sopimusten sijaan... more
Ilmastonmuutoksesta kertovan tutkimustiedon muuttuessa yhä vankemmaksi ilmastoskeptismi näyttää muuttavan muotonsa, enää ei epäillä ilmastonmuutosta sinänsä vaan sen ratkaisukeinoja. Kioto-tyyppisten kansainvälisten sopimusten sijaan esitetään panostusta teknologian kehittämiseen, ihan kuin ne olisivat toisiaan poissulkevia. Pyörää ei kuitenkaan kannata keksiä uudestaan kun on alle puoli vuotta aikaa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen, jossa pyritään sopimaan uudesta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta vuonna 2012 umpeutuvan Kioton sopimuksen tilalle. Sen sijaan tulisi keskittyä keksimään keinoja saada kaikki maat mukaan uuteen sopimukseen. Tässä on ehdotus miten teollisuusmaiden ja kehitysmaiden molemminpuolisten historiallisten velkojen kuittaaminen voisi saada jälkimmäiset mukaan ilmastosopimukseen.
Taloustieteilijä Ernest Mandel on laskenut yhteen Etelä-Amerikasta viedyn kullan ja hopean arvon vuoteen 1660 saakka, Alankomaiden Itä-Intian kauppakomppanian saaliin vuodesta 1650 vuoteen 1780, ranskalaisten kauppiaiden orjakaupasta keräämät voitot 1700-luvulla, orjatyövoimalla saadut tulot Iso-Britannian Antilleilla ja englantilaisten Intiasta keräämät voitot puolen vuosisadan ajan saaden lopputulokseksi yli miljardi englannin puntaa. Tämä silloisissa oloissa valtava rahamäärä antoi voimakkaan sysäyksen teolliselle vallankumoukselle. Jos tälle ”lainalle” lasketaan kohtuullinen 5 prosentin korko viimeisten kahdensadan vuoden ajalta, saadaan velkasaldoksi noin 1700 miljardia puntaa, joka on jotakuinkin saman verran kuin kehitysmaiden yhteenlaskettu ulkomaanvelka.
Ympäristötaloustieteilijän Joan Martínes-Alierin mukaan teollisuusmailla on kehitysmaille myös ekologinen velka, joka saattaa hyvinkin olla kehitysmaiden ulkomaanvelan suuruinen. Velka on syntynyt ekologisesti epäoikeudenmukaisesta kaupasta, jossa kehitysmaista hankitaan pilkkahinnalla raaka-aineita, joiden hintoihin eivät sisälly hyödyntämisen aiheuttamat lukuisat sosiaaliset ja ekologiset ongelmat.
Yksi kumuloituneen ekologisen velan merkittävimmistä yksittäisistä lähteistä on teollisuusmaiden suuret hiilidioksidipäästöt. Christian Aid -järjestön laskelmien mukaan rikkaiden teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöt ovat 6 - 12 -kertaisia verrattuna niiden oikeudenmukaiseen osuuteen kestävän kehityksen mukaisista päästötasoista. Intialaisen Vinod Rainan laskelmien mukaan 10–20 dollarin hintalappu oikeudenmukaisen päästötason ylittävistä päästöistä aiheuttaisi pohjoisen teollisuusmaille 30–60 miljardin dollarin vuotuisen laskun. Tuorein arvio on Olivier Ragueneau Kööpenhaminassa maaliskuussa 2009 pidetyssä tieteellisessä ilmastonmuutoskonferenssissa esittämä laskelma, jonka mukaan teollisuusmaiden teollisesta vallankumouksesta lähtien kumuloitunut hiilivelkaa on samansuuruinen kuin kehitysmaiden lainataakka.
Tämän samaisen konferenssin, joka kokosi yli 2000 osallistujaa lähes 80 maasta, loppujulkilausumassa esitetään, että yli kahden asteen suuruinen ilmaston lämpeneminen nykyisestä aiheuttaisi merkittäviä yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä mullistuksia. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen alle tämän tason vaatisi kuitenkin vähintään 50 prosentin maailmanlaajuista kasvihuonekaasujen päästövähennystä. Tavoitetta ei tulla kuitenkaan saavuttamaan ilman kehitysmaiden panosta. Ne vetoavat kuitenkin oikeutetusti siihen, että ilmastonmuutos johtuu voittopuolisesti teollisuusmaiden aiheuttamista päästöistä.
Edellä esitetty molemminpuolinen velkataakka tarjoaa oivan tilaisuuden tilanteen nollaamiseen. Esitän, että kehitysmaat jotka tulevat mukaan kansainväliseen sopimukseen, joka toivottavasti solmitaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa, saavat velkansa kuitattua. Tämän jälkeen voidaan aloittaa yhteiset ponnistelut kasvihuoneilmiön ja taloustaantuman samanaikaiseen torjumiseen. Velkojen molemminpuolinen anteeksianto auttaisi kansainvälistä pankkijärjestelmää takaisin jaloilleen, ja investoinnit energian säästöön ja vihreään energiaan toisi taloudellista elvytystä ja kaivattuja työpaikkoja.
Taloustieteilijä Ernest Mandel on laskenut yhteen Etelä-Amerikasta viedyn kullan ja hopean arvon vuoteen 1660 saakka, Alankomaiden Itä-Intian kauppakomppanian saaliin vuodesta 1650 vuoteen 1780, ranskalaisten kauppiaiden orjakaupasta keräämät voitot 1700-luvulla, orjatyövoimalla saadut tulot Iso-Britannian Antilleilla ja englantilaisten Intiasta keräämät voitot puolen vuosisadan ajan saaden lopputulokseksi yli miljardi englannin puntaa. Tämä silloisissa oloissa valtava rahamäärä antoi voimakkaan sysäyksen teolliselle vallankumoukselle. Jos tälle ”lainalle” lasketaan kohtuullinen 5 prosentin korko viimeisten kahdensadan vuoden ajalta, saadaan velkasaldoksi noin 1700 miljardia puntaa, joka on jotakuinkin saman verran kuin kehitysmaiden yhteenlaskettu ulkomaanvelka.
Ympäristötaloustieteilijän Joan Martínes-Alierin mukaan teollisuusmailla on kehitysmaille myös ekologinen velka, joka saattaa hyvinkin olla kehitysmaiden ulkomaanvelan suuruinen. Velka on syntynyt ekologisesti epäoikeudenmukaisesta kaupasta, jossa kehitysmaista hankitaan pilkkahinnalla raaka-aineita, joiden hintoihin eivät sisälly hyödyntämisen aiheuttamat lukuisat sosiaaliset ja ekologiset ongelmat.
Yksi kumuloituneen ekologisen velan merkittävimmistä yksittäisistä lähteistä on teollisuusmaiden suuret hiilidioksidipäästöt. Christian Aid -järjestön laskelmien mukaan rikkaiden teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöt ovat 6 - 12 -kertaisia verrattuna niiden oikeudenmukaiseen osuuteen kestävän kehityksen mukaisista päästötasoista. Intialaisen Vinod Rainan laskelmien mukaan 10–20 dollarin hintalappu oikeudenmukaisen päästötason ylittävistä päästöistä aiheuttaisi pohjoisen teollisuusmaille 30–60 miljardin dollarin vuotuisen laskun. Tuorein arvio on Olivier Ragueneau Kööpenhaminassa maaliskuussa 2009 pidetyssä tieteellisessä ilmastonmuutoskonferenssissa esittämä laskelma, jonka mukaan teollisuusmaiden teollisesta vallankumouksesta lähtien kumuloitunut hiilivelkaa on samansuuruinen kuin kehitysmaiden lainataakka.
Tämän samaisen konferenssin, joka kokosi yli 2000 osallistujaa lähes 80 maasta, loppujulkilausumassa esitetään, että yli kahden asteen suuruinen ilmaston lämpeneminen nykyisestä aiheuttaisi merkittäviä yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä mullistuksia. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen alle tämän tason vaatisi kuitenkin vähintään 50 prosentin maailmanlaajuista kasvihuonekaasujen päästövähennystä. Tavoitetta ei tulla kuitenkaan saavuttamaan ilman kehitysmaiden panosta. Ne vetoavat kuitenkin oikeutetusti siihen, että ilmastonmuutos johtuu voittopuolisesti teollisuusmaiden aiheuttamista päästöistä.
Edellä esitetty molemminpuolinen velkataakka tarjoaa oivan tilaisuuden tilanteen nollaamiseen. Esitän, että kehitysmaat jotka tulevat mukaan kansainväliseen sopimukseen, joka toivottavasti solmitaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa, saavat velkansa kuitattua. Tämän jälkeen voidaan aloittaa yhteiset ponnistelut kasvihuoneilmiön ja taloustaantuman samanaikaiseen torjumiseen. Velkojen molemminpuolinen anteeksianto auttaisi kansainvälistä pankkijärjestelmää takaisin jaloilleen, ja investoinnit energian säästöön ja vihreään energiaan toisi taloudellista elvytystä ja kaivattuja työpaikkoja.
Research Interests:
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen haluaa ydinvoimaluvat eduskunnan käsittelyyn heti pääsiäispyhien jälkeen (HS 4.11). Ministerin kiire pistää miettimään, onko vaalirahoittajille kenties menty lupaamaan ydinvoimapäätöstä kuluvan... more
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen haluaa ydinvoimaluvat eduskunnan käsittelyyn heti pääsiäispyhien jälkeen (HS 4.11). Ministerin kiire pistää miettimään, onko vaalirahoittajille kenties menty lupaamaan ydinvoimapäätöstä kuluvan eduskuntakauden aikana. Pelkona lienee, että kansa äänestää väärin vuoden päästä järjestettävissä eduskuntavaaleissa, kun äänestyskäyttäytymisen ohjaamiseen tulee olemaan tarjolla vähemmän rahoitusta. Ellei tähän asti haluta odottaa, tarvitaan kansanäänestys kansan todellisen kannan erottamiseksi rahoittajien kannasta.
Pekkarisen hoppu antaa lisämausteen myös keskustan puheenjohtajavaaliin. Keskustan kenttäväki voi nyt ottaa kantaa siihen, haluavatko he johtajakseen puheenjohtajan, joka edistää puuenergiaa ja muita uusiutuvia kotimaisia energianlähteitä, vai ydinvoimaa. Muinaisen risupaketin kohtalo osoitti selvästi sen, ettei molempia voi edistää yhtä aikaa. Toki ydinvoimastakin voidaan tehdä kotimainen, vaikkakaan ei uusiutuva, energianlähde perustamalla uraanikaivoksia Suomeen. Näidenkin haluttavuuteen olisi syytä ottaa kantaa niin Keskustan puheenjohtajavaaleissa kuin mahdollisessa kansanäänestyksessä tai tulevissa eduskuntavaaleissa.
Pekkarisen hoppu antaa lisämausteen myös keskustan puheenjohtajavaaliin. Keskustan kenttäväki voi nyt ottaa kantaa siihen, haluavatko he johtajakseen puheenjohtajan, joka edistää puuenergiaa ja muita uusiutuvia kotimaisia energianlähteitä, vai ydinvoimaa. Muinaisen risupaketin kohtalo osoitti selvästi sen, ettei molempia voi edistää yhtä aikaa. Toki ydinvoimastakin voidaan tehdä kotimainen, vaikkakaan ei uusiutuva, energianlähde perustamalla uraanikaivoksia Suomeen. Näidenkin haluttavuuteen olisi syytä ottaa kantaa niin Keskustan puheenjohtajavaaleissa kuin mahdollisessa kansanäänestyksessä tai tulevissa eduskuntavaaleissa.
Research Interests:
Näin talousarvioneuvottelujen kynnyksellä valtionvarainministeriö on perunut aiempia kansantalouden kasvuodotuksia ja ennustaa kasvun jäävän tänä vuonna 1,3 prosenttiin. Nyt tarvittaisiin elvyttäviä toimia, varsinkin syrjäseuduille. Tämän... more
Näin talousarvioneuvottelujen kynnyksellä valtionvarainministeriö on perunut aiempia kansantalouden kasvuodotuksia ja ennustaa kasvun jäävän tänä vuonna 1,3 prosenttiin. Nyt tarvittaisiin elvyttäviä toimia, varsinkin syrjäseuduille. Tämän vuoksi olisi otettavaa vakavaan pohdintaan jouduttaa päätettyjen suojeluohjelmien korvausten maksamista. Koska suojelupäätökset ovat jo suurimmilta osiltaan jo tehtyjä ei lykkäämisellä säästetä rahoja. Odottamalla päätösten toteuttamisen kanssa parempia aikoja menetetään sen sijaan
mahdollisuus käyttää hyväksi maanomistajille maksettavien suojelukorvausten elvyttävää vaikutusta.
mahdollisuus käyttää hyväksi maanomistajille maksettavien suojelukorvausten elvyttävää vaikutusta.
Research Interests:
Puukaupoista kerätty muistitieto muovautuu värikkääksi tarinaksi Suomen metsätaloudesta, ja sen ympärille rakentuneesta yhteiskunnasta.
Research Interests:
Topeliuksen En Resa i Finland -teos on saanut arvoisensa kohtelun. Samalla on luotu kirja ja digitaalinen julkaisu, joilla on paljon annettavaa niin Suomen kirjalllisuudesta, historiasta kuin kuvataiteesta kiinnostuneelle lukijalle.
Research Interests:
Saha-kirja kertoo ajasta, jolloin sahateollisuus oli Suomen metsien vallitsevana jalostustapana. Kuisma ei kuitenkaan tyydy kertomaan pelkästään Suomen sahateollisuudesta, vaan ensimmäisestä rivistä lähtien Suomi ja suomalainen... more
Saha-kirja kertoo ajasta, jolloin sahateollisuus oli Suomen metsien vallitsevana jalostustapana. Kuisma ei kuitenkaan tyydy kertomaan pelkästään Suomen sahateollisuudesta, vaan ensimmäisestä rivistä lähtien Suomi ja suomalainen sahateollisuus kytketään tiivisti mukaan kansainväliseen kehitykseen. Kirjaa voi suositella kaikille.
Research Interests:
Björn Wahlroos on kirjoittanut markkinoiden ja valtiovallan välisestä roolinjaosta kokoelman kärjekkäitä väitteitä huterine perusteluineen
"Suistolaisten puisto on ensimmäinen suomalainen kansallista kaupunkipuistoa käsittelevä kirja.
Jokaisen Tukholmassa kävijän tulisi tutustua Gunnar Brusewitzin ja Henrik Ekmanin rakkaudella tekemään kirjaan kansalliskaupunkipuistosta. "
Jokaisen Tukholmassa kävijän tulisi tutustua Gunnar Brusewitzin ja Henrik Ekmanin rakkaudella tekemään kirjaan kansalliskaupunkipuistosta. "
Research Interests:
KESÄLLÄ Ruisrockiin saapuva hevipumppu Iron Maiden on nimennyt uusimman albuminsa Aldous Huxleyn romaanin mukaisesti Brave New Worldiksi. Nimivalinta ei liene sattumaa, sillä Huxleyn teos on valitettavasti hyvin ajankohtainen.
Research Interests:
Nyt, kun George Orwellin dystopian 1984 ensimmäisen suomennoksen ilmestymisestä on kulunut 50 vuotta; käännöksestä julkaistaan uusi sensuroimaton painos. Aikoinaan siitä jätettiin pois lyhyt ulkopoliittisesti arveluttava, silloista... more
Nyt, kun George Orwellin dystopian 1984 ensimmäisen suomennoksen ilmestymisestä on kulunut 50 vuotta; käännöksestä julkaistaan uusi sensuroimaton painos. Aikoinaan siitä jätettiin pois lyhyt ulkopoliittisesti arveluttava, silloista Neuvostoliittoa kritisoiva kohta. Tämä ei kuitenkaan ole kirjan merkittävin anti nykylukijan kannalta. Mielenkiintoisempaa on, miten hyvin Orwell onnistui "ennustamaan" valvontakoneiston, jota ollaan parhaillaan rakentamassa Euroopan unionin sisällä. Eurooppalaisen valvontakoneiston syntysanat lausuttiin vuonna 1985, jolloin Länsi-Saksa, Ranska ja Benelux-maat solmivat Schengenin kylässä sopimuksen maiden välisten rajantarkistusten poistamisesta ja vahvistetusta poliisiyhteistyöstä. Suomi allekirjoitti Schengenin sopimuksen vuonna 1996.
Sota on rauhaa
Yksi Orwellin keskeisimpiä oivalluksia on uuskieli, jonka tarkoituksena on tehdä poikkeavat ajatustavat mahdottomiksi poistamalla harhaoppisia sanoja tai muuntamalla sanojen merkityssisältöjä. Uuskieli on nykyään yleisessä käytössä unionissa Suomea myöten. Turvapaikan hakeminen, joka aikaisemmin kuului ihmisoikeuksiin, on muuttunut rikokseksi. Siinä missä ennen puhuttiin sodasta ja vainosta, puhutaan nyt "turvallisista kotimaista".
Schengen-sopimusta markkinoidaan vapaalla liikkumisella ja rikostentorjunnalla. Oikeussosiologian professori Thomas Mathiessenin mukaan kysymys on kuitenkin ennen kaikkea pakolaisten ulossulkemisesta ja valtion turvallisuuden takaamisesta. Hänen mukaansa tarkastusten lisääminen ulkorajoilla ja viisumi pakko unionin ulkopuolelta tuleville sekä turvapaikkasäädösten yhtenäistäminen tarkoittaa käytännössä porttikieltoa kolmannen maailman ja Euroopan itäosien kansalaisille. Mathiessenin mukaan sisärajoilla tapahtuvien henkilötarkastusten vähentämisen myötä valvonta Schengen-alueen sisällä tulee entistä kätketymmäksi, sillä kompensaationa on tehty lukuisia päätöksiä tehostetusta tiedustelu- ja informaatioyhteistyöstä. Yhteistyö ei koske ainoastaan - eikä edes ensisijaisesti - rikostentorjuntaa perinteisessä mielessä. Saksan Schengenin tietojärjestelmään rekisteröimistä 700 000 henkilöstä noin 86 prosenttia oli "ei-toivottuja ulkomaalaisia".
Ajatusrikollisuus leviää
Unionissa siirryttiin Orwellin aikakauteen viimeistään 16.-18. 6. 1998 Amsterdamissa pidetyn huippukokouksen yhteydessä. Pari päivää ennen huippukokousta järjestettiin suuri työttömyyden vastainen mielenosoitus, johon osallistui noin 50 000 osallistujaa useimmista EU-maista. Tuhatkunta italialaista ei kuitenkaan voinut osallistua mielenosoitukseen, sillä valtaisa poliisijoukko esti heidän ulospääsynsä rautatieasemalta. 130 k n italialaista lähetettiin poliisisaattueessa takaisin kotimaahansa, koska heitä kaikkia epäiltiin yhden junavaunun vahingoittamisesta.
Seuraavana päivänä pidätettiin lähemmäs 500 ihmistä ja sormenjälkien ottamisen jälkeen karkoitukset jatkuivat. Tässä vaiheessa turvauduttiin tekosyiden sijasta Alankomaiden rikoslain 140. pykälään, jonka perusteella ihmisiä voidaan pidättää epäiltyinä jäsenyydestä tai osallisuudesta rikolliseen järjestöön. Orwellilaisittain nämä henkilöt syyllistyivät ajatusrikollisuuteen, aivan kuten 1984 romaanin päähenkilö Winston Smith. Uuden Schengen-maailman todellisuudessa kaikkia pidetään potentiaalisina rikollisina.
Fortress Europe? -lehden päätoimittajan Nicholas Buschin mukaan Europol tulee rekisteröimään Schengen-tietojärjestelmään rikoksen tekijöiden lisäksi mahdollisia tulevia rikollisia, henkilöitä joista arvellaan tulevan todistajia, mahdollisia tulevia rikoksen uhreja, yhteyshenkilöitä joilla arvellaan voivan olla tietoa epäillyistä rikollisista. Käytännössä siis kenen tahansa tietoja voidaan rekisteröidä. Tietojärjestelmään saadaan syöttää yksityiskohtaisia tietoja, kuten poliittinen katsomus, uskonto, rotu, sekä seksuaaliset tottumukset ja terveys.
Virallista todellisuutta
Tiedotusvälineiden raportointi EU-huippukokouksesta ei olisi teettänyt töitä Winstonille, joka oli töissä Totuuden Ministeriössä tehtävänään n uudelleenkirjoittaa vanhoja sanomalehtiä vastaamaan virallista "todellisuutta". Ministereiden ja valtionpäämiesten kommentit referoitiin huolellisesti samoin kuin viralliset lehdistötiedotteet. Samanaikaisesti tapahtuvista kansalaisten massapidätyksistä, rekisteröinnistä ja karkoituksista vaiettiin lähes tyystin. Nicholas Buschin mukaan näiden kansalaisten ainoa rikos oli, että heidän arveltiin voivan häiritä juhlallista kuvaa yhtenäisyydestä ja demokraattisesta yhteisymmärryksestä, jota unionin valtionpäänmiehet halusivat välittää eurooppalaiselle yleisölle.
Kaikki toimittajat eivät•kuitenkaan suostu kulkemaan lieassa. Tästä hyvä esimerkki on MTV3:n toimittaja Jarkko Sipilä, joka järjesti itselleen parin päivän porttikiellon eduskuntaan uutisoimalla EU-maiden erimielisyyksistä yhteisessä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa. Sirkka-Liisa Anttilan mukaan kyseessä oli kurinpalautus. Mitäpä tuohon voi lisätä.
George Orwell: Vuosi 1984, WSOY 1999.
Magnus Hörnqvist (red.), Nicholas Busch, Janne Flyghed, Thomas Mathiesen: Gränslös kontroll: Schengen, Europol och det europeiska polissamarbetet, Federativs, Stockholm 1998.
Sota on rauhaa
Yksi Orwellin keskeisimpiä oivalluksia on uuskieli, jonka tarkoituksena on tehdä poikkeavat ajatustavat mahdottomiksi poistamalla harhaoppisia sanoja tai muuntamalla sanojen merkityssisältöjä. Uuskieli on nykyään yleisessä käytössä unionissa Suomea myöten. Turvapaikan hakeminen, joka aikaisemmin kuului ihmisoikeuksiin, on muuttunut rikokseksi. Siinä missä ennen puhuttiin sodasta ja vainosta, puhutaan nyt "turvallisista kotimaista".
Schengen-sopimusta markkinoidaan vapaalla liikkumisella ja rikostentorjunnalla. Oikeussosiologian professori Thomas Mathiessenin mukaan kysymys on kuitenkin ennen kaikkea pakolaisten ulossulkemisesta ja valtion turvallisuuden takaamisesta. Hänen mukaansa tarkastusten lisääminen ulkorajoilla ja viisumi pakko unionin ulkopuolelta tuleville sekä turvapaikkasäädösten yhtenäistäminen tarkoittaa käytännössä porttikieltoa kolmannen maailman ja Euroopan itäosien kansalaisille. Mathiessenin mukaan sisärajoilla tapahtuvien henkilötarkastusten vähentämisen myötä valvonta Schengen-alueen sisällä tulee entistä kätketymmäksi, sillä kompensaationa on tehty lukuisia päätöksiä tehostetusta tiedustelu- ja informaatioyhteistyöstä. Yhteistyö ei koske ainoastaan - eikä edes ensisijaisesti - rikostentorjuntaa perinteisessä mielessä. Saksan Schengenin tietojärjestelmään rekisteröimistä 700 000 henkilöstä noin 86 prosenttia oli "ei-toivottuja ulkomaalaisia".
Ajatusrikollisuus leviää
Unionissa siirryttiin Orwellin aikakauteen viimeistään 16.-18. 6. 1998 Amsterdamissa pidetyn huippukokouksen yhteydessä. Pari päivää ennen huippukokousta järjestettiin suuri työttömyyden vastainen mielenosoitus, johon osallistui noin 50 000 osallistujaa useimmista EU-maista. Tuhatkunta italialaista ei kuitenkaan voinut osallistua mielenosoitukseen, sillä valtaisa poliisijoukko esti heidän ulospääsynsä rautatieasemalta. 130 k n italialaista lähetettiin poliisisaattueessa takaisin kotimaahansa, koska heitä kaikkia epäiltiin yhden junavaunun vahingoittamisesta.
Seuraavana päivänä pidätettiin lähemmäs 500 ihmistä ja sormenjälkien ottamisen jälkeen karkoitukset jatkuivat. Tässä vaiheessa turvauduttiin tekosyiden sijasta Alankomaiden rikoslain 140. pykälään, jonka perusteella ihmisiä voidaan pidättää epäiltyinä jäsenyydestä tai osallisuudesta rikolliseen järjestöön. Orwellilaisittain nämä henkilöt syyllistyivät ajatusrikollisuuteen, aivan kuten 1984 romaanin päähenkilö Winston Smith. Uuden Schengen-maailman todellisuudessa kaikkia pidetään potentiaalisina rikollisina.
Fortress Europe? -lehden päätoimittajan Nicholas Buschin mukaan Europol tulee rekisteröimään Schengen-tietojärjestelmään rikoksen tekijöiden lisäksi mahdollisia tulevia rikollisia, henkilöitä joista arvellaan tulevan todistajia, mahdollisia tulevia rikoksen uhreja, yhteyshenkilöitä joilla arvellaan voivan olla tietoa epäillyistä rikollisista. Käytännössä siis kenen tahansa tietoja voidaan rekisteröidä. Tietojärjestelmään saadaan syöttää yksityiskohtaisia tietoja, kuten poliittinen katsomus, uskonto, rotu, sekä seksuaaliset tottumukset ja terveys.
Virallista todellisuutta
Tiedotusvälineiden raportointi EU-huippukokouksesta ei olisi teettänyt töitä Winstonille, joka oli töissä Totuuden Ministeriössä tehtävänään n uudelleenkirjoittaa vanhoja sanomalehtiä vastaamaan virallista "todellisuutta". Ministereiden ja valtionpäämiesten kommentit referoitiin huolellisesti samoin kuin viralliset lehdistötiedotteet. Samanaikaisesti tapahtuvista kansalaisten massapidätyksistä, rekisteröinnistä ja karkoituksista vaiettiin lähes tyystin. Nicholas Buschin mukaan näiden kansalaisten ainoa rikos oli, että heidän arveltiin voivan häiritä juhlallista kuvaa yhtenäisyydestä ja demokraattisesta yhteisymmärryksestä, jota unionin valtionpäänmiehet halusivat välittää eurooppalaiselle yleisölle.
Kaikki toimittajat eivät•kuitenkaan suostu kulkemaan lieassa. Tästä hyvä esimerkki on MTV3:n toimittaja Jarkko Sipilä, joka järjesti itselleen parin päivän porttikiellon eduskuntaan uutisoimalla EU-maiden erimielisyyksistä yhteisessä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa. Sirkka-Liisa Anttilan mukaan kyseessä oli kurinpalautus. Mitäpä tuohon voi lisätä.
George Orwell: Vuosi 1984, WSOY 1999.
Magnus Hörnqvist (red.), Nicholas Busch, Janne Flyghed, Thomas Mathiesen: Gränslös kontroll: Schengen, Europol och det europeiska polissamarbetet, Federativs, Stockholm 1998.
Research Interests:
Presentation på Maritimhistorisk konferens BOTTNISK KONTAKT XV 5–7 februari 2010 i TornioHaparanda Teknologiöverföring kan definieras som en bred uppsättning av a processer som täcker flödena av know-how, erfarenhet och utrustning.... more
Presentation på Maritimhistorisk konferens BOTTNISK KONTAKT XV
5–7 februari 2010 i TornioHaparanda
Teknologiöverföring kan definieras som en bred uppsättning av a processer som täcker flödena av know-how, erfarenhet och utrustning. Vanligtvis beskrivs det som ett ensidigt flöde från industrialiserade länder till utvecklingsländer, eller från central orterna till periferin. I denna artikel kommer jag dock att ge några exempel på teknologiöverföring på tvären från periferin till periferin.
5–7 februari 2010 i TornioHaparanda
Teknologiöverföring kan definieras som en bred uppsättning av a processer som täcker flödena av know-how, erfarenhet och utrustning. Vanligtvis beskrivs det som ett ensidigt flöde från industrialiserade länder till utvecklingsländer, eller från central orterna till periferin. I denna artikel kommer jag dock att ge några exempel på teknologiöverföring på tvären från periferin till periferin.
Research Interests:
Mälarö Tidning 1-7 April 2016 Replik till signaturen Håkan i Stenhamra (MT vecka 10) Håkan in Stenhamra har rätt med att utan koldioxid skulle det inte finnas något liv på jorden. Men för mycket av det goda kan också vara farligt. Ta... more
Mälarö Tidning 1-7 April 2016
Replik till signaturen Håkan i Stenhamra (MT vecka 10)
Håkan in Stenhamra har rätt med att utan koldioxid skulle det inte finnas något liv på jorden. Men för mycket av det goda kan också vara farligt. Ta till exempel vatten, utan det skulle det inte heller finnas något liv på jorden, men om man har för mycket så drunknar man. Före industrialiseringen var koldioxidhalten i atmosfären cirka 280 ppm (miljondelar), nu är den 400 ppm, dvs. över fyrtio procent mer. Vi har därmed länge sedan överskridit den nivå (350 ppm) som James Hansen och flera andra framstående klimatforskare anser som säker.
En relativt färsk analys publicerad den 26 juni 2015 i den respekterade vetenskapliga journalen Science visar tyvärr att ett skenbart avbrott i den globala uppvärmingen inte stämmer med verkligheten, utan resultatet beror på begränsningar i tidigare datasatser. I själva verket har uppvärmningen under de första 15 åren av detta århundrade varit lika snabb eller snabbare än under den senaste halvan av 1900-talet. Uppvärmningen skulle dessutom ha varit mycket större om inte oceanerna, som har upptagit över nio tiondelar av all extra värme, skulle ha fungerat som en buffert.
Kunskapsläget om klimatförändringen sammanfattas med regelbundna intervall av FN:s klimatpanel IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). I sin senaste syntesreport publicerad 2014 och baserad på en genomgång av ett tiotusental vetenskapliga artiklar konstaterade de att; Mänsklig påverkan på klimatsystemet är tydlig och ökande, och effekterna märks på alla kontinenter.
Om detta fortsätter oförhindrat kommer klimatförändringen sannolikt leda till svårartad, genomgripande och långvarig påverkan på människor och ekosystem. Vetenskapen är därmed klar, nu borde vi koncentrera oss på att diskutera hur vi bäst kan minska våra utsläpp och anpassa oss till den klimatförändring som vi inte längre kan förhindra på grund av tidigare utsläpp.
Det skadar inte heller att, de flesta åtgärder vi bör göra för att dämpa klimatförändringen är sådana vi borde göra i alla fall. Vi borde förbättra kollektvitrafiken för att minska bilköerna och förbättra luften vi inandas. Vi borde ersätta fossila bränslen med inhemska förnyelsebara energikällor för att minska vårt importsberoende och skapa jobb. Därför hoppas att allt fler politiker på Ekerö, som är helt omringat av vatten, inser att vi borde gå i förfronten i att motverka och anpassa oss till klimatförändringen, oavsett kön.
Jan Kunnas
Skytteholm, Ekerö
Replik till signaturen Håkan i Stenhamra (MT vecka 10)
Håkan in Stenhamra har rätt med att utan koldioxid skulle det inte finnas något liv på jorden. Men för mycket av det goda kan också vara farligt. Ta till exempel vatten, utan det skulle det inte heller finnas något liv på jorden, men om man har för mycket så drunknar man. Före industrialiseringen var koldioxidhalten i atmosfären cirka 280 ppm (miljondelar), nu är den 400 ppm, dvs. över fyrtio procent mer. Vi har därmed länge sedan överskridit den nivå (350 ppm) som James Hansen och flera andra framstående klimatforskare anser som säker.
En relativt färsk analys publicerad den 26 juni 2015 i den respekterade vetenskapliga journalen Science visar tyvärr att ett skenbart avbrott i den globala uppvärmingen inte stämmer med verkligheten, utan resultatet beror på begränsningar i tidigare datasatser. I själva verket har uppvärmningen under de första 15 åren av detta århundrade varit lika snabb eller snabbare än under den senaste halvan av 1900-talet. Uppvärmningen skulle dessutom ha varit mycket större om inte oceanerna, som har upptagit över nio tiondelar av all extra värme, skulle ha fungerat som en buffert.
Kunskapsläget om klimatförändringen sammanfattas med regelbundna intervall av FN:s klimatpanel IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). I sin senaste syntesreport publicerad 2014 och baserad på en genomgång av ett tiotusental vetenskapliga artiklar konstaterade de att; Mänsklig påverkan på klimatsystemet är tydlig och ökande, och effekterna märks på alla kontinenter.
Om detta fortsätter oförhindrat kommer klimatförändringen sannolikt leda till svårartad, genomgripande och långvarig påverkan på människor och ekosystem. Vetenskapen är därmed klar, nu borde vi koncentrera oss på att diskutera hur vi bäst kan minska våra utsläpp och anpassa oss till den klimatförändring som vi inte längre kan förhindra på grund av tidigare utsläpp.
Det skadar inte heller att, de flesta åtgärder vi bör göra för att dämpa klimatförändringen är sådana vi borde göra i alla fall. Vi borde förbättra kollektvitrafiken för att minska bilköerna och förbättra luften vi inandas. Vi borde ersätta fossila bränslen med inhemska förnyelsebara energikällor för att minska vårt importsberoende och skapa jobb. Därför hoppas att allt fler politiker på Ekerö, som är helt omringat av vatten, inser att vi borde gå i förfronten i att motverka och anpassa oss till klimatförändringen, oavsett kön.
Jan Kunnas
Skytteholm, Ekerö
Research Interests:
Mälaröarnas nyheter I början av veckan åkte jag sent in till stan från Ekerö, eftersom jag skulle var in i City först kring 9-tiden. Således var klockan närmare åtta, när jag närmade mig infartsparkeringen vid Träkvistavallen. Trafiken... more
Mälaröarnas nyheter
I början av veckan åkte jag sent in till stan från Ekerö, eftersom jag skulle var in i City först kring 9-tiden. Således var klockan närmare åtta, när jag närmade mig infartsparkeringen vid Träkvistavallen. Trafiken på Ekerövägen började dock stocka sig redan nära Konsum-butiken, kring en halv kilometer före infartsparkeringen. Väl framme fanns det turligt nog ett par parkeringsplatser kvar, efter mig lyckades ännu en bil parkera, sen var det fullt. Sedan väntade jag på bussen, som även var fast i bilkön. Några dagar senare måste jag med bilen ända in till City, så jag körde in mot Stockholm redan kring 6-tiden. Redan då var det förvånansvärt mycket trafik.
Detta är en beskrivning på den enorma mängd bilar som kör in dagligen (även på veckoslut) från Ekerö längs den enda landsförbindelsen till Stockholm, samt bristen på infartsparking för de som byter om till buss. Den senare accentueras av ombyggnationen i Ekerö centrum. Omfart Stockholm kommer troligen inte medföra nämnbara förbättringar i trafikförhållandet på Ekerö. Erfarenheten visar sig att byggnationen av nya bilfarter sällan leder till stadigvarnade förbättringar i trafikförhållanden, eftersom bättre framfart lockar fler människor bakom ratten. Detta kommer att accentueras om de planerade nerskärningarna i busstrafiken genomförs.
Det verkliga problemet för Ekerö, är att den är en av de fåtaliga kommunerna i Stockholms län som helt saknar rälsförbindelse. Den mest uppenbara lösningen skulle vara en fortsättning av tunnelbanelinjen från Hässelby strand till Lovön. Detta skulle dock inte minska på förstockningarna längs Ekerövägen. Ett bättre alternativ vore att fortsätta den röda T-banan från Norsborg till Ekerö, eftersom detta skulle vända på en del av infartstrafiken längs Ekerövägen i motsatt riktning.
I väntan på denna mer långvariga lösning föreslår jag en byggnation av en ny infartsparkering bredvid ICA i Nyckelby, där det finns gott om utrymme. För att köra denna parkering attraktiv behövs dock utökad busstrafik till Nyckelby, dvs. tätare turer med buss 309, 311 eller 312. Dessa extra kostnader för kollektivtrafiken skulle troligen kompenseras redan genom de minskade dagliga förseningarna i busstrafiken tillbaka till Ekerö mellan fyra och sextiden.
Jan Kunnas
Skytteholm, Ekerö
I början av veckan åkte jag sent in till stan från Ekerö, eftersom jag skulle var in i City först kring 9-tiden. Således var klockan närmare åtta, när jag närmade mig infartsparkeringen vid Träkvistavallen. Trafiken på Ekerövägen började dock stocka sig redan nära Konsum-butiken, kring en halv kilometer före infartsparkeringen. Väl framme fanns det turligt nog ett par parkeringsplatser kvar, efter mig lyckades ännu en bil parkera, sen var det fullt. Sedan väntade jag på bussen, som även var fast i bilkön. Några dagar senare måste jag med bilen ända in till City, så jag körde in mot Stockholm redan kring 6-tiden. Redan då var det förvånansvärt mycket trafik.
Detta är en beskrivning på den enorma mängd bilar som kör in dagligen (även på veckoslut) från Ekerö längs den enda landsförbindelsen till Stockholm, samt bristen på infartsparking för de som byter om till buss. Den senare accentueras av ombyggnationen i Ekerö centrum. Omfart Stockholm kommer troligen inte medföra nämnbara förbättringar i trafikförhållandet på Ekerö. Erfarenheten visar sig att byggnationen av nya bilfarter sällan leder till stadigvarnade förbättringar i trafikförhållanden, eftersom bättre framfart lockar fler människor bakom ratten. Detta kommer att accentueras om de planerade nerskärningarna i busstrafiken genomförs.
Det verkliga problemet för Ekerö, är att den är en av de fåtaliga kommunerna i Stockholms län som helt saknar rälsförbindelse. Den mest uppenbara lösningen skulle vara en fortsättning av tunnelbanelinjen från Hässelby strand till Lovön. Detta skulle dock inte minska på förstockningarna längs Ekerövägen. Ett bättre alternativ vore att fortsätta den röda T-banan från Norsborg till Ekerö, eftersom detta skulle vända på en del av infartstrafiken längs Ekerövägen i motsatt riktning.
I väntan på denna mer långvariga lösning föreslår jag en byggnation av en ny infartsparkering bredvid ICA i Nyckelby, där det finns gott om utrymme. För att köra denna parkering attraktiv behövs dock utökad busstrafik till Nyckelby, dvs. tätare turer med buss 309, 311 eller 312. Dessa extra kostnader för kollektivtrafiken skulle troligen kompenseras redan genom de minskade dagliga förseningarna i busstrafiken tillbaka till Ekerö mellan fyra och sextiden.
Jan Kunnas
Skytteholm, Ekerö
Research Interests:
I historieskrivningen om de finländska husböndernas skogsanvändning och inverkan på skogslandskapet har tjärbränningen fått en given plats. Tillverkningen av pottaska är däremot en företeelse som knappast alls har uppmärksammats. Detta... more
I historieskrivningen om de finländska husböndernas skogsanvändning och inverkan på skogslandskapet har tjärbränningen fått en given plats. Tillverkningen av pottaska är däremot en företeelse som knappast alls har uppmärksammats. Detta förhållande har medfört, att den gängse bilden av 1800-talets skogshistoria i Finland delvis blivit missvisande. Syftet med derta kapitel är att beräkna omfattningen av den finländska pottaskeproduktionen och uppskatta dess vedförbrukning.
Publicerad i Erland Mårald & Christer Nordlund (eds.) Värna Vårda, Värdera: Miljöhistoriska aspekter och aspekter på miljöhistoria. Skrifter från forskningsprogrammet landskapet som arena nr. 5. Umeå 2003. p. 69-75
Publicerad i Erland Mårald & Christer Nordlund (eds.) Värna Vårda, Värdera: Miljöhistoriska aspekter och aspekter på miljöhistoria. Skrifter från forskningsprogrammet landskapet som arena nr. 5. Umeå 2003. p. 69-75
Research Interests:
På lång sikt var reträtten av svedjebruket, tjärbränningen, pottaska produktionen och andra bondenäringar till förmån för sågverksindustrin och slutligen ur vägen för pappersindustrin till fördel för hela nationen. På kort sikt skapa... more
På lång sikt var reträtten av svedjebruket, tjärbränningen, pottaska produktionen och andra bondenäringar till förmån för sågverksindustrin och slutligen ur vägen för pappersindustrin till fördel för hela nationen. På kort sikt skapa denna transition dock allvarliga sociala konflikter. Värst drabbade var de obesuttna vars uppehälle baserade sig på säsongsarbete, och I värsta fall, levde ur hand i mun. Den rika eliten däremot hade möjlighet att planera sina egna liv och nationens på lång sikt, eftersom deras rikedom fungerade som en buffert över övergångstider. Därför var det inte konstigt att olika samhällsklasser också hade olika åsikter om en rationell användning av skogsresurserna. Befolkningen på landsbygden hade föredragit att fortsatt användning av gamla beprövade metoder som svedjebruk och tjärbränning. Eliten ansåg dessa sysselsättningar som ett slöseri med värdefullt virke. I teorin hade båda grupperna rätt från sitt eget tidperspektiv.